Okei, hyvät ystävät, tervetuloa. Filosofia ja systeemiajattelu, seitsemäs luento. Ja kun me ei tiedetä, että onko ensi viikolla luentoa, toivomme, että on.
Mutta koronasysteemi tiedä onko, niin this could be the last time. Mutta kiitos, kun tulitte. Tuossa ovella, niin... Myös koska tiesin orientoitua ehkä vielä vahvemmin kuin edellisellä kerralla. Kysymys ei ollut pelkästään minun kannaltaan ei-kättelystä, vaan tällaisesta yrityksestä, että jotenkin kohdata se ihminen, kun tulee tämän luennolle, hänen silmiensä kautta.
Ajattelin, että melko varmaan tässä kyllä nyt teen tällaisen A-salin ennätykseen, aikaisemman A-salin ennätykseen, siis tällaisen nauraavien silmien helläinen dynaamisen kohtaamisen frekvenssissä. Se oli aika suurenmoista kohdata niin paljon ystävällisen, odottavasti, rohkaisevasti. sisään tulevia katseita. Tämä on mielessä, hyvät ystävät, että tempastaan tähän tällainen Helen Dynaminen katsekontaktitapahtuma. Sinne antakaa katseita ja muita tervehdyksiä silmien kautta.
Kiitos, hyvät ystävät. Syksylläni... Minulla oli tuolla levillä sellainen tilaisuus, jossa tilaisuudessa myöskin ohjelman mukaan esiintyi sellainen Johannes Hattunen-niminen henkilö.
Kun katselin, kävi ilmi, että hän käytti suomeksi Hatsolo taiteilijanimeä. Ajattelin, että onpa jännä juttu, että se on aika harvoin, kun on joku ohjelma. Sitten siinä on jonkun henkilön nimi, mutta sitten on myös joku taiteilijanimi. Sitten...
Siinä kun hän tuli paikalle ennen kuin tilaisuus alkoi, niin mä pärin merkeille, että hän on sellaiset jännää nuorta energiaa. Mun kannalta siis nuorta energiaa. Hän kuitenkin on pikkasen keskikä plus.
Henkilö. Ja tietenkin minua kiinnosti myöskin se, että tällainen nuorempi toimija, kun tulee puhumiseen, että minkälainen hän mahtaa olla. Hän oli myöskin kuntosaliyrittäjä, olin pannut sinne merkille. Joka tapauksessa, kun hän aloitti, niin hän aloitti tällaisella lauseella, että ei voisi olla paremmin. Mä istun siinä edessä, mutta siinä sivussa.
Sitten hän aloittaa ihan valtavalla energialla. Mä itsehän en aloita kovinkaan isolla energialla. tyypillisesti, mutta hän aloitti sen valtavalla energialla, joka on yksi tapainen, kun aloittaa. Jos ajattelee aloitusta rock'n'rollissa, niin rock'n'roll on eräällä tavalla aloittamisen taidetta.
Juttu on ohi 30 sekunnissa tavallaan, ja sitten se vain koko ajan toistaa itseään tyypillisessä tilanteessa. Johannes aloitti sen esityksen ihan valtavan energialla, siis tämmöisellä lausella, kun ei voisi olla paremmin. Ja mä ajattelin, että tämä on aika uskomatonta.
Ja että saakohan poika tuon toimimaan. Mä olin siinä, kun tietysti mä hymyilin ystävällisesti ja rohkaisevasti. Mutta kyllä olen aika skeptisissä mietteissä, että tota lausta hän ei kyllä saa toimimaan.
Ja vaikka minä siinä heti aluksi ajattelin, että on tietenkin ihan mahdollista, ikään kuin tulee tosi... on tosi vahvasti palokunta etupainotteisesti. Se on yksi tapa ajatella, yksi tapa toimia etupainotteisesti.
On konteksteja, missä se on paikallaan, kuten vaikka palokunnan osalta. Sulla voi olla joku yllättävä tilanne jossakin yhteisössä, jossa kannattaakin toimia etupainotteisesti, ennen kuin se juttu on tapahtunut. Varsinaisesti, niin voi olla ihan tällainen mahdollinen strateginen ajatus, joka on fiksu. Sitten siinä etenee, ja sitten toistaa aina silloin tällöin tämän lauseen, ei voi olla paneeli, niin siitä tulee sellaiset rytmiä.
Ja kun hän on niin valtavan energinen, ja se liikekieli myöskin on mukana, siinä hän estyksessä on koko ajan, niin minä pikkuhiljaa oikeastaan vähän lämpenen sille. Ja minusta alkaessakin puolessaan tuntui, että ei tämä niin kuin hullumpi ole. Ja että se on niin kuin tietty pointti kyllä. Ja minä huomaan, että silloin aika paljon oli nuorta yleisöä, ne oli aika innoissa itse asiassa.
Ja sitten kun hän päättää sen, niin siellä oli oikeastaan aika riehakas tunnelma. Ja mä ajattelin mielessäni, että good job. Ja sitten tutustuttiin siinä ja sitten ilmeni, että hän on tämmöisen kirjankin, Elämä Breikkarin silmin. Ja sitten mä katsoin jotakin videoita, kun osoittautui, että hän on tämmöinen breikkari, siis breakdance-mestari. Joka on tänään nimitä, jostakin Harlemin kadu karuiltaan alettu tehdä alun pitäen.
Ja se myöskin kilpaillaan. Ja jos se sitten... Tämä suomalaisella mestarilla on tämmöinen taiteen nimi kuin hat solo.
Hät, hän pitää millään lailla hattua päässä, solo, hat solo. Ja no sitten. Matti Alahuuta usein, kun hän soittaa mulle, kysyy, että mitä kuuluu, että onko jotain uutta.
Ja sitten Mattin kanssa on hienoa keskustella, koska hän lähtee heti heittäytymään. Ja mä sanoin, että mulla oli tuolla Oulussa aika jännä tilaisuus. että se on sellainen breakdance-mestari, joka käyttää tällaista taiteilijan nimeä kuin hat solo, jolloin oli sitten minulle aivan ällistyttävä avauslaus, ja tähän sitten toistin läpi koko esityksen, joka oli, että ei voisi olla paremmin. Niin minä aloitin sanoa, että kuitenkin tuo on hieno lausa.
Ja se on ihan mahdollinen siis iskulausa. Että sä tavallaan lähdet liikkeelle johonkin toimintaan niiden tiettyjen sanojen kautta, jolloin se suuntaa johonkin tekemiseen. No sitten... Joku aika tämän jälkeen olin tulossa Otaniemeen, minulla oli palaveri professori Hämäläisen kanssa, joka on siis tämä henkilö, joka alun alkaen keksi sen ajatuksen, että tulisi tekniseen korkeakouluun.
Tilanteessa, missä täällä ei ollut mitään filosofian professuuria. Ja on kans me olemme tehty paljon yhteistyötä. ja systeemialueen käsitteen ympärillä. Hän on minusta valtava ajattelija ja valtava muutoksen tekijä, johon uskon. Yhden meidän väitöskentelytekijän kanssa.
Mutta heti sen jälkeen oli tiedossa, että minun pitää ajaa Hyvinkäälle, missä minun äitini, että minä tarvitsin apua. Ja äitini, joka siis on nyt, niin yöstä kaksi. ja kuitenkin aika hyvässä kunnossa ja näin.
Niin, mutta totta kai mä oon lähtenyt vähän sen myöhässä ja se on pikkasen aamuruuhkaa, kun mä tuun kaupungista ja etsikin kun mä tuun meidän porttikongista ulos, niin mä joudun vähän aika odottelemaan siinä ja... Ja muuten vähän se hikinen tunnelma mulle, että mihin päivään saa mahduttamaan mahtumaan. Sitten tuli yhtäkin mieleen tämä Hadsallon lause. Siis siitä näkökulmasta, että kun mä nyt tässä ajan tuommoisen 12 minuuttia. Niin, mä oon Otaniemessä.
Jos jossain tapaa yhden siis Otaniemen kaikkein briljanteimmista profista, joka sen lisäksi vielä on ihan ratkaisemalla tavalla vaikuttanut siihen, mikä mun kannalta on nyt, niin tällainen timonen avaruus, jos mä käytän sen yhden luennon käsitteen, että se mahdollistava avaruus. Sen ohella, että Raimo kaiken aikaa myöskin syöttää mulle helminen funktiossa. Ja kun me ollaan sitten, törmäsin Johan kanssa, joka on aivan uskomattomassa.
mahtavan innostava, briljantti väitöskirjantekijä, siinä keskusteltu. Sitten sen jälkeen minä lähden täällä minun bemarilla, se on aika pikkuinen bemari, olen siis vanhana, meidän naapurilta. Mutta kyllä se nyt kuitenkin siis tämmöinen neliveto bemari on parempi kuin yksikään niistä autoista, millä Sean Connery ajoo Bond-filmeissä.
Niin sillä minä siis lähden ajamaan kohti Hyvinkäätä, missä rakas äitini on siellä. siellä hyvässä kunnossa, niin voisiko sanoa, että oikeastaan ei voisi olla paremmin? On siis ihan mahdollinen jäsennyksen tapa. Tämä on se pointti.
Jos ajattelet kieltä, niin yksi funktio, mikä kielellä voi olla sen ohella, että se antaa iskun jollekin, virittää kohti jotain tekemistä, on se, että se voi antaa jäsennystä. Sitten otetaan toinen esimerkki. Ja ehkä tässä kohdassa minä pikkuisen pyydän...
Anteeksi sitä, että tässä kuitenkin, kun tämä Filosofia ja systeemijättely 2020 on päättymässä kohta, ja sitten on yhden kerran ehkä tämä vielä, niin tulee tällaisia... myöskin aikaan liittyviä ajatuksia mulle aika paljon siihen viitepisteeksi. Näin ollen mä myöskin aika paljon katson myös taaksepäin. Ja tulee kaikenlaista sellaista, mikä nousee esiin sieltä. Esimerkiksi tämmöinen nousee esiin, kun mä nyt katson asiaa, että se oli valtava mullistus mun elämässä, kun meidän pojat syntyi, meidän kaksospojat.
Mutta samanaikaisesti se rikastavuus, mikä siihen sisältyi, oli niin monella tavalla luonteeltaan sellaista, mitä oikeastaan mä en pystynyt kuvittelemaan, että sellaista voisi olla. Sitten joissakin suhteissa kuitenkin asiat myöskin meni, jos ollaan ihan raakarehellisiä, niin kuitenkin... kuitenkin myöskin huonommin kuin mä olin ehkä ajatellut.
Että esimerkiksi sellainen ihan vaan tosiasia oli, että kun meidän pojat syntyi, kun meillä oli siis muuta lapsijoukkueen, nämä meidän kaksoset, niin kyllä se tartti siis mun kannalta sitä, että kun mä olin ollut siihen asti kuitenkin elämäni naisen elämän ykköspallilla. niin joudunkin toteamaan, että olenkin tässä nyt kolmospallilla. Jos puhutaan siis formula-sansitusten perhana, niin olen ollut siis Tallinnin kakkoskuljettaja. Vai joku siis testikuski. Nimi muistetaan juuri ja juuri.
Koska Pipsan fokus oli kuitenkin ensisijaisesti meidän pojissa. Kyllähän se tämmöiselle suuren egon miehelle, sillä oli vähän sitten tututtautumista. Mutta se kuitenkin oli siis sellaista aikaa, jossa kun sitä laajempaa kaarta katsoo, niin jotain ihan valtavan hienoa ja merkitykset syntyi. Ja kyllähän se sisälti kuitenkin mun kannalta myöskin se kolmuspallin tilanne.
Sitä, että kyllähän mäkin ajoittain jotain sentään sain pipsalta. Siis mä, mä. Ja muun muassa kerran yhtenä lauantaina, niin mä heitin sinne nopeasti pipsalle, että hei, pojat, olisit olemaan ehkä kymmenen, yksitoista.
Hei, lähdetään käymään tässä nyt kauppatodolla ihan vaan kaksestaan. Kyllä pojat tässä nyt hetken aikaa pärjää. Mihin pipsaa, että okei, jäisää, lähdetään vaan. Mutta ajan säästämiseksi, niin mennään sun autolla.
No, koittaa huomioon, mä asutan Boulevardilla. Niin, kyllä mun mielestä se on ihan luonteva kävelläkin, mutta meillä on demokratia perheessä. Semmoinen, että kaikki saa äänestää, mutta ainoastaan pipsan ääni lasketaan.
Ja nyt kun ainoa äänestää, että siinä mennään autolla, mitä se tarkoittaa, että siinä sitten mennään autolla, niin siinä me sitten tullaan autolla alas Espaa kohti kauppatoriaa. Ja siinä kun me tullaan, niin mä näen siinä vasemmalla... Parkkipaikan siinä autorivistössä näyttää vähän ahtaalta. No mä arvioin tilanteen siinä salmanopeasti, tempasin auton pakille. Ja tässä on siis jo aika, ei ollut näitä tämmöisiä tutkija-autoja, niin kuin nykyisin on, jotka auttaa pysäköinnissä.
Mä tempasin auton pakille ja peruutin siihen siis tosi ahtaaseen kolon lauantainruuhkassa niin kerralla nappiin. Siis aivan uskomaton mestari pysäköintiin. Siis nimenomaan ei mitään edestäkaisuja vekslaustaa.
Nimenomaan ei mitään, että autossa nyt törröttämään nöyryyttävästi. Se välikö ei kato täydellinen rytmi sisään tulossa, siis aivan sensaatioimainen pysäköinti ja pipsa kyydissä. Joka sanoo, että sun kyydys on kiva olla, koska aina pysäköitkin niin hyvin.
No, mä olin aivan pokkana, mutta mielestäni kääntö meni aika mukavasti. Ja siis tämä ilmiö, tässä on minusta aika kiinnostava, että tällainen ikään kuin plusnapaan osuvuuden ilmiö, koska se ei välttämättä vaadi objektiivisiin termeihin puhua mihän hirveän paljon. Ja voisi sanoa, että mikä olisi semmoinen instrumentti, ehkä instrumenttien kokoelma, joka objektiivisesti puhuen on aivan erityisen vähän, jos tällainen symboliikkaan liittyvä vipuvoima on erikoisen ilmeis.
Voisi ajatella, että kielen suuntaan ehkä voisiko vähän katsella. Että sä muutat jonkun ilmasun, ja se mitä sä sanot osuu sitä toista henkilöä plusnapaan, erotuksena hänen miinusnapaan. Ja että hän voimistuu vaan siitä, että sä sanoit sen jonkun jutun, on siis se ilmiö, mikä kaikkein ilmeisimmillään on tämä plusnapa-ilmiö, joka on usein, ehkä pannaan enemmänkin merkille, niin sen miinusversioiden kautta, koska kuitenkin kielteinen kokemus on sellainen, mikä subjektiin kannalta usein hyökkää enemmän silmille sisäisesti. Vaikeampi ikään kuin sivuuttaa se, että se jotenkin ottaa sut. Ja sen jälkeen se joku mail, kun sä saat, joku tekstiviesti, mikä se oli sitten joku ihan pikku juttu itsessään.
Niin voikin kuitenkin ottaa yllättävällä tavalla sut haltuun. saattaa osua sinua miinusnapaa, niin on myöskin tällainen kieleen liittyvä ilmiö, jonka sitten voisi sanoa, että tuollaisessa kokonaisasetelmassa yksi hyvä idea voisi olla se, että ensinnäkin henkilö ehkä lähtisi vähän sitä ainakin omaa puhettaan itselleen vaalimaan, ehkä suostaa kehittämään, koska varmaan jotkut tavat, joissa puhut itsellesi, on sellaisia, että ne... Jos osuu sinua tämän Pipsan kommentin tavoin plusnapaan, voimistavasti toimii sinun kannalta.
Ja sitten joku toiset ei ole. Tavallaan se, että jos jollekin henkilölle tulee mieleen vaikka lause, ei voi olla paremmin. Sen lisäksi hän saa sen, ja huomattavasti minä sanon tämän, sen lisäksi, että hän saa sen jonkun lauseen mieleen, hän saa sen lauseen soimaan.
Siinä Mandela-esimerkissä... niin viime luennolla me tarkasteltiin sitä, onko se aika hätkäydyttävää näkökulmaa, minkä hän sen pienen videoklipin kuluessa toi esiin. Mutta mä huomasin nyt, että kun mä oon siis kaikki nämä vuodet luullut, että se kestää kaksi minuuttia, niin sehän kestääkin joko sitä viisi minuuttia.
Mutta kun mä olin alunpäin katsonut sitä vain kahta minuuttia, niin jotenkin se jäi mulle päälle, se kaksiminuutisuus. Siinä mandelapätkässä tulee esiin se, että tietty runo, mikä siinä elokuvan otsikossa toistuukin, Invictus, oli sellainen, mikä antoi hänelle, Mandelalle, voimaa Vankilasaarella. Ja joku lausehan voi toimia tämmöisellä tavalla jonkun kannalta. Jolloin sitten voisi sanoa, että no eikö se aika hyvä idea voisi olla, että henkilö hyvissä ajoin vähän tutkiskelisi itseään siitä näkökulmasta, että minkä tyyppiset lauseet esimerkiksi mahtaisivat tommoisella tavalla toimia meikäläiseen päin.
Kenties sitten, että ottaen... Myöskin talteen jotain sellaisia lauseita, ne saattavat olla ihan siis lauseita, kuten Mandelan tapauksessa joku lauseiden yhdistelmä, jonka sä pystyt sitten tuomaan omatoimista johonkin tilanteeseen niin, että siinä tilanteessa, missä sä oot paineen alla, sä voitkin sitten oikeastaan toimia yllättäen vaikka kuitenkin vahvasti suhteeseen, mikä se paine se jossakin tilanteessa on. Niin se tää maailma... Mielessä ajatelkaa vielä toista tällaista aika henkilökohtaisesta esimerkkiä. Nyt minulla on tässä pikkasen pilapiirrospensseli, mutta ei mitenkään kauhean vahvasti kädessä.
Yksi sellainen asia, mikä kulmien pohja oli pieni ja aiheutti kitkaa pipsänä minun väliin. Oli oikeastaan seurausta siitä, että kun me mentiin meidän poikien kanssa jonnekin, aivan erityisesti kun me mentiin johonkin matkalle, niin mun mielestä Pipsa yliorganisoi sitä tulevaa matkaa. Sen kautta, että hän oli mun mielestä aivan kirkkaasti ylihuolissaan kaikenlaisista asioista, jotka oli erittäin epätodennäköisiä.
Haluaisin ajatella, että jos sulla on joku... tilanne tulossa ja sä et tiedä ihan tarkkaan, mikä se tilanne tulee olemaan, mikä nyt tietysti monta kertaa on tilanne, sä et ihan tarkkaan tiedä, mikä joku tilanne on. Niin joku voi asenoitua siihen tosi vahvasti erilaisia riskejä siihen johonkin tulevaan tilanteeseen painottaen.
Joku toinen voi ajatella, että ei tällaiseen koronaan tarvitse niin erityisemmän paljon lähteä reagoimaan tällaisessa vaiheessa. Meillä ei ole mitään syytä uskoa oikeastaan, niin kuin johonkin asiaan X ja Y. Tämä on mahdollinen tapa ajatella. Kaksi hyvin erilaisista tapaa ajatella, vaikka perheen sisällä, siihen nähden, että mitä kaikkea voi tapahtua vaikka matkalla. Silloin, kun paikallinen oli pieniä...
Mun kannalta ei siinä, mun mielestä riitti aika pitkälti, että katsotaan ton Tsimmarit mukana. Ja luottokortti, eikö sinä olla siinä pikkuhiljaa? Ja Pipsan mielestä siis ei.
Hän mietti kaikenlaisia vaihtoehtoja. Siis mukaan lukien, jos oli sellainen tilanne, että Pipsa vielä lensi Finnairilla, että me ollaankin Pipsan mukana. niin hänen työ keikallaan, matkallaan jonnekin vaikka Bangkokiin. Ja sitten Pipsan töissä, ja mä oon meidän poikien kanssa matkustamossa. Niin siitä seuraa, että mun matkustamo...
Varustus on aivan tietynlainen. Esimerkiksi siellä pitää olla siihen minun matkustamon varustuksessa mukana varavaatteet pojille. Ja ne varavaatteet pitää olla sitten muovikassissa. Sen takia, että jos sattuisikin niin, että se kassi, missä ne varavaatteet on, on lattialla tilanteessa, missä siihen kaatuukin vettä, niin on hyvä, että ne on muovia sisällä siellä. Mutta ei missä tahansa muovissa, vaan nimenomaan läpinäkyvässä muovissa.
löytyy, kato, maksiminopeudella. Ja siis tässä aika detaljoitua matkaan valmistautumista. No sitten kerran minä otin siihen minun kaverin kanssa, joka oli ollut lomalla perheensä kanssa.
Ensinnäkin toinen lapsistaan oli sairastunut, saanut jonkun korvatulehduksen uima-altaassa. Toinen oli saanut sen korvatulehduksen uima-altaassa. Se tuli aivan horror-tarina koko lomastaan. Kuuntelen, kun kaverini kertoi tätä, ja ajattelin, että aika jännä juttu, kun meidän pojat ovat olleet mukana kaikennäköisissä paikoissa.
Sitten lähtien, kun he ovat olleet kaksivuotiaita. Kun he eivät koskaan ole missään sairaita. Että olisiko tässä joku ehkä yhteys?
Niin sen välillä, että suurin piirtein kun he kosketaan johonkin, niin savetit lähtevät viuhumaan. Ja sitten sen välillä, että heillä ei koskaan tapahdu mitään. Että tavallaan pitäisikö mun hahmottaa, onko tämä Pipsa niin aika pitkälti salaisen palvelun päällikkönä?
sen meidän perheen sisällä, jolloin taas jos mä hahmotan hänet salasenpalvelun päällikkönä, niin huomatkaa, mun asemahan ihan selvästi muuttuu toisenlaiseksi, kun jos mä en tästä viitekeyksistä käsin lähde jäsentää sitä. sitä tilannetta. Jos ajattelee, että olet vaikka riviagentti Esa, ja kun tilanne on päällä, niin se on aika todennäköistä, että Sansempalvelun päällikkö joutuu siinä, vaikka se ei sinänsä ole hänen tyyliään, tilanteen ulkopuolella, niin aika tällaiseen käskyttäväänkin kieleen katoa. niin menemään, kun tilanne on päällä, kun operatiivinen asetelma on tässä käynnissä, että limot tulee minuutin päästä ja yhtäkkiä huomataan, että joku ovi on tarkistamatta, niin ei ole todennäköistä, että saisi valmiutta päälle, kun sanoo, että voitko pikkuhiljaa tässä, jos se sopii, niin käydä tarkistamassa tuon oven.
Että siis käskyttävällä kielellä on pointti, jos on tiukkoja rajoitteita, niin sen operaation osalta, ajan kautta, siellä jollekin tekemiselle. Ja että tämä näkökulma Pipsasta saallisen palvelun päällikkönä, niin oikeastaan antaa aika lailla kaiken kaikkiaan rakentavamman kokonaisnäkymän. Siihen meidän yhteiseen olemiseen, koska saallisen palvelun päällikön tehtävänä on eliminoida riskejä jo ennakolta.
Jotta sä voit eliminoida riskejä jo ennakolta, sun pitää ajatella niitä, että mitä kaikkea voi tapahtua. Joku juttu voi olla ihan tosi epätodennäköinen, mutta sitä huolimatta täytyy elimennä pois. Eli toisin maailmassa vielä, että mitä kapeammin taas sä ajattelet, että sun jostain on omasta jutusta tässä käsiin. Niin sitä tietysti ärsyttävämpi on se joku ennakointi, minkä seurauksena sitten voi lähteä syntymään oikeastaan yllättävääkin jännitettä.
Nyt tässä esimerkkitapauksessa tämän mieshenkilön Esa ja tämän leidihenkilön Pipsa välillä, joka voikin sitten lähteä kaiken kaikkiaan syöttämään heidän kuvaa toinen toisestaan. Vaihtoehto olisi ollut se, että se henkilö olisi ryhtynyt tekemään sitä, mitä Kristal Aakus, digitaalisen yhdistelmätieteen professori Helsingin yliopistossa, joka oli täällä viime luennolla, sanoi, että hän oli kyllä tosi vaikuttunut siitä, että näin monet tulee tällaiselle Aalto-yliopiston luennolle, tällaiseen kauniiseen Aalto-saliin, harjoittamaan ajattelua. Se oli musta huikea muotoilu, harjoittamaan ajattelua.
Ajattelun harjoittamista on se, että sä esimerkiksi otat kiinni jostain semmoisesta sanasta tai sanayhdistelmästä, jonka kautta sitten sä saat jonkun laajemman kokonaisuuden jäsentymään toisella tavalla, kuin mitä olisi tapahtunut, jos sä olisit ottanut siitä sanayhdistelmästä sillä tavalla kiinni. Ja näin voi sitten lähteä tapahtumaan, koska sitä yllättävääkin paljon. Sitten ajattelkaa vielä näin, että...
Mun toiminnassa on ollut paitsi tämä kevään luennosarja. tärkeässä roolissa, niin myöskin semmoinen, mitä olen kutsunut pavosseminaariksi tärkeässä roolissa. Se on tähän asti ollut Kyproxilla, nyt se siirtyi jonnekin muualle.
Ei koronan syystä, vaan siinä syystä, että Finnair lakkaisi lentämässä sinne, mitä oli joku uusi paikka sille. No, koronankin vaikuttaa kaikenlaista sille, mutta se oli sivuseikä tässä. Minulla on aika monta kertaa ollut tämä niin sanottu pavosseminaari.
Ja sitten yksi henkilö, joka siellä on ollut... On semmoinen kaupias Markku Hautala. No, mä sanoisin, että tässä jokunen kuukausi sitten, jos oltaisiin kysytty näin, että minkälaista osaamista Suomessa on ihan maailman huiputasolla. Niin useimmilta ihmisiltä varmaan moni olisi sitten keksinyt yhtää toista. Sanoisin nyt vaikka, että meillä on maailmantason kapellimestareita.
Ja tietyllä lailla high-tech-aloilla meillä on ihan maailman tason osaamista, ja peleissä vaikkapa. Ja on kaikenlaista sellaista, minkä maailmassa, kun katsotaan, että missä näitä osataan, niin siellä välkähtää Suomi esiin. Mä sanoisin, että ruokakauppa kuitenkin, niin osaamisen alueena harvaalle olisi tullut mieleen.
Nyt kuitenkin Järvenpään City Market valittiinkin maailman parhaaksi ruokakaupaksi. Mutta Markku Hautala vetää sitä, hän on kauppias siellä. On ollut mun pavosseminaarissa seitsemän kertaa.
Sen ohella, että hän on lähettänyt näitä tiiminsä ihmisiä sinne mukaan lukien, siis myyjiä, vuosien mittaan. No tietysti voisi sanoa, että okei, Esan seminaari... Niin, tuskin se nyt kauhean paljon poikkeaa siitä, mitä Esan luennot on Aalto-yliopistossa, mutta en mä nyt tässä, kun täällä on joku kauppislainen vaikka täällä, niin mä oon oikeastaan huomannut, että Esa kauheasti käsittelisi tuota ruokakauppaa. Ja se pitää paikkaan, se on paljon semmoista, mitä mä en käsittele, mutta joku voi omassa mielessään käsitellä.
Niin Uudessa Valossa esimerkiksi ruokakauppaa. Että jos tämä onkin sun maailma, se ruokakaupan maailma. Sehän voi olla, että se ajattelun liike, minkä se tilanne mahdollistaa, kun sä harjoitat sun ajattelua jostakin uusista suunnista, voi lähteäkin avaamaan sen ruokakaupan semmoisella tavalla, että hetken päästä siellä onkin maanpäin ruokakaupan.
Niin on tällainen ihmisessä oleva, siis meissä oleva mahdollisuus. Ja nyt tämä mahdollisuus... on sellainen, mitä haluaisin nyt tämmöiseen vähän pidemmän videonpätkän valossa lähteä hahmottamaan.
Nyt aluksi näyttää, että tämä pieni videonpätkä oikeastaan ei millään erityisellä ilmeisellä tavalla liity siihen, mitä me ollaan tässä nyt tosiasiassa tarkasteltu, tai sitten meidän tämän kerran kokonaisotsikkoon. Myöskään. Tämä vie meidät Sairien Afrikkaan tilanteeseen vuonna 1974, jossa Muhammad Ali nousee nyrkkelykehään haastajana.
Hänen historiansa hän oli sellainen, että hän nuorena nyrkkeilijänä silloin alkuperäiseltä nimeltään Cassius Clay. nousi sensaatiomaisesti maanmästäriksi. Ja hänen nyrkeilytyylinsä oli joku erilainen kuin kellä muulla oli ollut tai kukaan olisi voinut kuvita, kellä ylipäänsä voi olla. Jossa hän ikään kuin tanssi karkuun vastustajiltaan. Ja sitten sen lisäksi hän verbaalisesti kaiken aikaa myöskin toi semmoista lisää, mitä nyrkkeillä kehistä ja ylipäänsä urheilussa ei ollut totuttu näkemään.
Ja näin hän voitti sitten maailmanmestaruuden. Ja hän oli tämä mestaruusvyö, mutta sitten hänet draftattiinkin Vietnamin sotaan. Minne hän kieltäytyi lähtemästä, I ain't got anything against them, we are gone. Ja mustana kaverina hän kuitenkin sinne sitten...
Oltiin lähettämässä, no hän kiertää lähtemästä sinne, minkä seurauksena hän menetti tämän mestaruusvyönsä, ja sen lisäksi myöskin oikeuden ylipäänsä harjoittaa sitä, mikä oli hänen elinkeinonsa ja missä hän oli maailman paras ylkkeilyä. Ja kaikenlaista sitten, kun Yhdysvalloissa on parhaillaan menoneilla aika pimeät kaudet, niin tämä oli myöskin pimeätä kautta. Ja sitten jossakin vaiheessa kuitenkin, niin paine muodostui liian suureksi, ja hän sai takaisin oikeuden nyrkkeelle, mutta hän oli menetty nyt parhaat vuotensa. Ja nythän hän vähän sen liian vanhana yrittää paluuta, ja mestarina on Joe Frazier niminen valtava taistelija. Järjestetään sitten ottelu Mäli-Senskyjen kaadinnassa.
Ottelun kuluessa nämä kaksi valtavaa taistelijaa takovat toisiaan 15 erää. Loppujen lopuksi ottelun pisteellä voittaa Joe Frazier. Alin paluu epäonnistuu.
Tästä kuluu vähän aikaa ja nuori haastaja tuleekin Joe Frazierille nimeltään George Foreman, joka siinä vaiheessa ei ole otellut mitään ottelua pidemmän kuin kaksi erää. Ja joka tyrmää Joe Frazierin kardessa eräs. Hän onkin maanmestari.
Nyt häntä vastaan ali on nousamassa. Tämä on sellaisesta dokumentista. When we were kings.
Nyt tämä näyttää jotenkin oudolta. Tässä dokumentissa, When We Were Kings, jossa on suoria otteita, niin myöskin tästä reaaliaikaisesta, niin... urheilukommentaattorista kommentoinnista, mutta sitten siellä on sen lisäksi tällaisia sisääntuonteja jälkikäteen.
Siinä on Norman Myler, kuuluisa kirjailija. kirjoitti kirjan tästä kyseisestä kamppailusta. Ja sitten Joe Splint on toinen tunnettu urheilukirjoittaja.
Yhdessä vaiheessa siinä tulee myöskin sellainen insertti, jossa Mirjam Mangeba laulaa laulua. Se on ihan siinä lopuksi, mutta älkää me antako sen häritä itseämme. Mennään tähän mestaruuskamppailuun Zairesta muutamaksi. muutamaksi minuutiksi.
Okei, mä keskityn tuohon. Nyt, jos ajatellaan, mitä me tuossa nähtiin, niin siitä näkökulmasta, että kun todellisuus iskee vastaan, Niin yksi mahdollinen sisääntulokulma on proaktiivisuus. Että sä ikään kuin et jää odottelemaan, että mitä se joku tekee, vaan sä lähdetkin aloitteellisesti jo ennen kuin sä oot tehnyt jotain, mitä se mahdollisesti tulee tekemään.
Ja että tavallaan saat liikkeellä ennakoivasti. Kuten tässä tapauksessa Norman Meyer hahmottaa tämän ensimmäisen erän. Myöskin tämä live-tilanteen kommentaattori on hämmästynyt siitä, että kuinka rohkeasti Ali lähtee vastaan vastustajansa. Mutta Norman Mylerin oli siis sininen paita. Norman Mylerin alleviivauksessa nousi esiin se, mitä hän kutsuu right hand lead, jossa siis tämä nyrkeilijä johtaa oikealla.
Mutta kun se oikeamme, millä hän johtaa, tulee kauempaa, sieltä hartialinjan takaa, niin sen takia nyrkkelijä harvoin käyttää sitä. Koska ennen kuin se ehtii sieltä tulla, niin hän on auki vastustajan mahdolliselle. vasemmalle koukulle, joka on juuri Formanin kovin isku.
Tavallaan sä voit tulla johonkin tilanteeseen, ja sä et jo ennakoillut ajatellut sen niin, että sä haluat tulla siihen proaktiivisesti. On mahdollinen ajattelumisen tapa. Et sä et ikään kuin jää makaamaan sinne siihen... siihen kuoppaan. Myöskin voit lähteä hakemaan, kuten nyt edelleen maillerin hahmotuksessa Ali tässä tekee, yhteyttä johonkin lainausmerkeisiin ylempään.
Pisän sen tähän lainausmerkkeihin sen takia, Ettei siihen sisältyisi liian vahvasti mitään teologisia vivahteita tähän ajatukseen, jossa voi ajatella, että Mandela myöskin siihen meidän maailmaan on tullut. Madella esimerkissä, niin työskenteli yhteys johonkin ylempään. Että on jotakin enemmän kuin vain on se jokin omakohtainen hyöty tai tavoite tai kunnia.
että palvelet jotakin suurempaa, mikä Alin tapauksessa liittyy myöskin siihen, että vaikka hänen vastustajansa, istuvamestari Foreman, on myöskin musta kaveri, mutta Ali on kansanmies, ja nämä sairaalaiset koki hänet Alin omakseen, joten on myöskin ehkä siitäkin, että alun pitäen, kun Foreman tuli paikalle, hän tuli isojen susikoirien kanssa, mutta ne isot susikoirat, tässä on assosioitu siihen kolonialistiseen, sen sortohallintoon, mikä siellä oli aikaisemmin ollut. Ja alun alkaenkin se yhteys hänen ja sitten sen paikallisen väestön kanssa jäi vähäiseksi, mutta sitten se yhteys ylempää. On tietysti sellainen, kuten proaktiivisuus, että on sinun tilanne mikä tahansa, mutta sinulla voi olla joku yhteys jonkin ylempään. Jos ajattelen tässä kohdassa vaikka presidentti Ahtisaarta, niin kyllä minusta on selvää, että se, että presidentti Ahtisaari on rauhantyössä, ei ole onnistunut sillä tavalla, kun hän siinä onnistuu. Heijastumaan jostakin sellaisesta hänen sisäisestä kyvystään, niin olla yhteydessä jonkin ylempään.
Kun sinulla on tilanne päällä, niin on aiheita tehdä analyysi siitä, mikä se tilanne on, jokaisesta hän on. Varmaan sinä et ole aikaisemminkin tehnyt sitä enää sitä tilannetta. Mutta voi olla, että siinä tilanteessa on erityispiirteet.
Tämä on hirmuisen tärkeää tämän aliesimerkin kannalta. Siinä suhteessa, että jos on kysymyksessä joku urheilulaji, tässä tapauksessa nyrkkeily, niin voi ajatella, että melko varmasti se kehä on sellainen, kuin nyt oli Männisönskyvän kaarenissa. Varmaan on kaikenlaista sellaista, mitä erilaiset säännöt säätelee.
Mutta toisaalta voi olla tässä kehässä tällä kertaa myöskin jotakin erityispiirteitä. Ja nyt se sun systeemiälyys on halua hahmottaa se systeemi, minkä sisällä sä olet, myöskin niiltä osin, kun siihen liittyy jotakin ehkä erityispiirteitä. Jotakin sellaisia, että ei olisi uskonut, että se on se systeemi tällä kertaa sellainen, kun se nyt sattuu olemaan. Kun ali siinä liikkuu.
Niin, varmaan hän huomaa sen, että tämä on yllättävän pehmeä, tämä kehä. Tässä on kyllä tosi raskas liikkua, tässä on tosi raskas tanssia, niin meikäläisen. Mutta ei ainoastaan meikäläisen, vaan George, joka on isompi kuin minä, niin hän on myöskin tässä aika raskas liikkua. Sitä jossakin vaiheessa varmaankin ilman sen kummempaa ajatusta vain ajautuu kehäköisiin, mutta ajatuksessa niihin kehäköisiin myöskin panee merkille sen, että nämä on yllättävän löysät nämä kehäköidet.
jolloin sitten syntyykin se mahdollisuus, että ehkä se tosiasia, että se on tosi raskas liikkua ja sen lisäksi nämä kehäkööt on nämä löysät, niin avaa jotakin aivan erityistä, jos ei muussa, niin ainakin siinä, että kun tietysti sellaisessa tilanteessa, missä sun kimppuun hyökätään, sellaisessa tilanteessa, missä iskuja satelee, niin on tietenkin aivan selvää se, että sun täytyy suojella sun arvokkaintasi. Ja että on kaikenlaista sellaista, mitä vielä voidaan, niin sitten voidaan jo jostakin luopua. Mutta on tiettyjä juttuja, mitkä on arvokkaampia kuin toiset jutut.
No, tommoisen nyrkkeleiden tapauksessa, minkä on kaikkein arvokkainta, on hänen päänsä. Hänen täytyy päätään suojata. Mutta ehkä se mahdollisuus on just niin se, että koska ne kehäköidät onkin niin löysät nyt poikkeuksellisesti, niin avaakin mahdollisuuden siihen, että sä pystyt samanaikaisesti väsyttämään sun vastustajaa. Ilman, että hän itse sitä välttämättä edes huomaa. Ja sen lisäksi suojata sun arvokkainta.
Että hän ei yksinkertaisesti ulotu sun päähän. Nyt jos ajatellaan sellaista tilannetta, mihin viittasin tuossa pysäköintiesimerkissä, joka on siis se, että sinulla on jotkut rakastuneet ihmiset. Sille rakastuneille ihmisille tulee se valtava elämän onni, että he saavat lapsen, tai kuten meidän tapauksessa, kaksalaista kerralla kaksoset.
Niin täysin varmaa on se, että se heidän välinen suhde nyt joutuu joissakin suhteissa iskujen alle, se suhde. Tai siis täysin varmaa. Jos sanotaan, että jos iskuja alkaa sadella johonkin parisuhteeseen, niin mitä tuollaisista tilanteista aina ei kannata pitää mielessään?
Voisi sanoa, että yksi on se, että sinun kannattaisi ensinnäkin olla proaktiivinen. Se ei varmaan kannata antaa vain sen jonkun tilanteen tulla päälle, vaan sinun on kannattanut ehkä jo ennakolta vähän miettiä sitä. Pitäisikö tässä kotona tehdä jotakin järjestelyitä esimerkiksi? Ja että pitääkö katsoa vaikka aikataulua vähän niin kuin uusin silmin.
Jo ennen kuin se tilanne on päällä, sinähän voit proaktiivisesti miettiä sitä, voit analysoida myöskin sitä, jo ennen kuin se tilanne on päällä, niin edelleen myöskin sinulla voi olla joku yhteys jonkin ylempään. Oikeastaan aika tietoisestikin muotoiltuna. Että se on kysymys jostakin isommasta kuin vain, että meikäläisellä on kivaa tässä.
Esimerkiksi voi olla yksi ihan mahdollinen ajatus, että tässä on jokin ajatus, jokin isompi ajatus elämästä, mikä ilmenee sen kautta, kun nyt saamme tämän lapsen. On siis ainakin mahdollinen ajatus. No edelleen sitten, niin saattaisi ajatella näin, että mikä tässä on ainakin tärkeintä siinä tilanteessa, missä iskuja alkaa tulla, on se, että me suojellaan sitä, mikä on kaikkein arvokainta, joka on meidän välinen suhteemme.
On sellainen asia, mitä useimmat, ihan kirjaimellisesti useimmat perheet, johon lapsi syntyy, kyllä eivät muista. Ja huomaatkaan, että minimijohtopäätös, jos haluat sitä suhdetta vaalia, on, että meillä täytyy olla myöskin aikaa vain toinen toisillemme. Ja on minimijohtopäätös. Mutta on myöskin kaikenlaista muuta sellaista, minkä varmaan siinä, kun sen asian ottaa tarkasteluun, voi... Voi sitten tuodakin ratkaisuja niin sanoksen sen kehätilanteen niiden kehäköisien ulkopuolelta.
Ja jossa se sitten hyödynnät sellaista, mikä ilmenee vasta viiveellä. Kun ajatellaan filosofian systeemijättely, niin se filosofian nimike meidän tämän kokonaisuuden... nimessä viittaa ajattelemiseen, se ehkä liittyy myöskin sellaiseen pyrkimykseen, mikä ihmiselle voi olla, kaiken kaikkiaan ajatella, että elämä on parannettavissa sen kautta, että sä löydät parempia ajatuksia, minkä kautta sä ajattelet. Se on yksi ihmisenä olevuuden keskeinen muoto, on se, että sä tässä merkityksessä filosofoit, eli ajattelet.
Systeemia tullut viittaa siihen, että on myöskin sellaisia kokonaisuuksia, minkä esiin hahmottaminen käytännön kannalta on aivan erikoisen tähdellistä. On sellaisia tapoja hahmottaa kokonaisuuksia, jossa esimerkiksi sen mallin kautta, mikä sellaiset kokonaisuudet on, tulee hyvin selkeästi nähtäväksi se, että jotkut vaikuttavuudet syntyy vasta viiveellä. Syntyessään vasta viiveellä ne voivat muuttaa sen kokonaisuuden laadullisesti toisenlaisesti, kun se oli aikaisemmassa vaiheessa.
Vaikka se muutos viime vaiheessa oli hyvin pieni. Jossakin vaiheessa yhtäkkiä se lähteekin kasvamaan valtavalla voimalla, joku tartuntilainen vaikkapa. On siis mahdollista ajattelutapaa.
Ja tarkoittaa sitä, että vaikka nyrkely kehän kannalta jossakin sairassa, niin kun George on ihan niin kuin timanttisessa kunnossa, hän on isompi kuin minä, hän iskee kovimmin kuin minä. Mutta toisaalta täällä on aika kostea tämä ilmanala, täällä on valtavan kuuma, ja tämä pinta, millä me tässä nyrkkeillään, tämä on tosi raskas, että tämä väsyttää nyrkkeilijää. Ja kun se nyrkkeilijä väsyy, samanaikaisesti ehkä vieläpä henkilönä, joka on tottunut siihen, että hän pystyy kahdessa erässä lopettamaan ottelut. Yhtäkkiä hän onkin esimerkiksi kolmannessa, neljännessä, viidennes erässä.
Se voi synnyttää sellaisen kehän siihen, minkä seurauksena hän ei huomaa sitä, että kuinka paljon hän itse asiassa väsyy. Jonka takia hän sitten onkin laadullisesti toisessa tilanteessa, esimerkiksi seitsemännes erässä, kuin mitä hän mitenkään kuvittelee, että hän on. Jonka takia se loppuratkaisu ehkä siinä kahdeksannes erässä, niin kuin me näimme, niin onko tämä niin vaadi kuin aika pienen kombinaation? Onko tämä kaksi iskua ja se on siinä? Ja siis se...
Piilevä systeemidynamiikka, jossa erilaiset sellaiset asiat, mitkä on kätkössä ja ilmenee vasta ajan kautta, on yksi mahdollinen... johtopäätös, niin tästä Ali-esimerkistä. Ja käytännön toteutuksen kannalta, niin se tosiasia, että totta kai, jos on niin, että jotain tapahtuu viiveellä, ja on aika selkeästi määrittyneet onnistumisen ehdot, kuten urheilus lähtökohtaisesti on, niin on tärkeää myöskin se, että sä kehität sun kykyä ajoittaa oikein. Alihan yrittää siinä viidennes erässä sitä, minkä hän sitten onnistuneesti teki vasta kahdeksansan erässä.
Että niinku... Yhtäkkiä nouseekin sieltä. Mutta siinä vaiheessa Forman ei ole kuitenkaan niin väsynyt vielä, että se ratkaisu kannattaisi siinä lähteä alintoimesta toteuttamaan. Vahina antaa kärsivällisesti ajan kulua, ja sitten kun se loppujen lopuksi oikea hetki koittaa kahdeksan serässä, niin se mitä tapahtui, sitten tapahtui.
Tässä Norman Mayerin kuvauksessa... joka sisältyi tähän dokumenttiin, When We Were Kings, tästä kuuluisasta ottelusta, niin Norman Myderhan kuvaa sitä näin toisesta erästä eteenpäin, sanomalla, että Forman, kuten kaikki muutkin, oletti, että Ali yrittäisi tanssia, koska se oli ollut hänen alkuperäinen voimansa ja erityisyytensä. Ali yrittäisi tanssia ikään kuin karkuun. Mutta Ali menikin kehäköysiin. Ja Norman Mailer käyttää ilmaisua rope-a-dope.
Se ikään kuin tällainen... Viittaus siihen, että sinä jollakin tavalla aiheutat seurauksia, jotka ovat hyvin voimakkaita, kehäköisien kautta, rope a dope, on ilmaisu, mitä normaalien maailmien käyttää. Nyt voisi sanoa, että minkä takia... niin Foremanin kulmakaveri ei panu merkille sitä, että Alihan on tässä tekemässä ropedoppia. Hän yrittää sillä, että hän asettuu kehäköisiin ja näyttelee avutonta houkutella, niin shoot George, iskemään itseään ja luulemaan, että sä oot iskun päässä voitosta, kun tosiasiassa hän vähän väsyttää sua.
joka on siis tämän Rope-a-dopeen keskeinen ajatus, että sä käytät kehäköysissä nojailua, niin sun vastustajan väsyttämiseen. Tämä puolestaan on mahdollista erityisellä tavalla tässä sairen tapauksessa, koska ne kehäköidät ovat niin löysät. Miksi George Foremanin kulmakaveri ei sano Georgelle, että nyt pitää olla tarkkana, että Ali tekee rope-dopea?
Vastaus kuuluu, että siitä syystä ilmaisuus on rope-dopea jo olemassa. Siis aina tulla ajanhetkellä, niin sun voi olla sellainen tilanne, että sulle ei ole sanaa jollekin asialle. Että voi olla niin, että esimerkiksi on olemassa nimikkeitä vaikka vähittäiskauppaa koskevalla jollekin huippukurssille jossakin London School of Economicsissa.
Ja sitten erilaiset henkilöt pyrkivät pääsemään huippukurssille. Sillä on joku nimi, josta käy heti ilmi, mistä on kysymys. Jos sanotaan näin, että olisi olemassa jokin sellainen...
markkinointiin tai vähittäiskauppaan liittyvä kurssi, josta tiedettäisiin, että kauppias Markku Hautala on käynyt seitsemän kertaa tämän kurssiin. Siis tämän kaupan alan kurssiin. Ja sitten käy ilmi, että itse asiassa hänen johtamansa kauppankin valitettuna on parhaaksi kaupaksi.
Ja veikkaisin, että aika monet kauppislaiset haluaisivat ehkä mennä sinne kurssille. Mutta kun tämmöistä kurssia ei ole. Siis ei kaikilla ole välttämättä valmista kurssia, eikä kaikilla välttämättä ole nimikettä. Mutta kun elämä on taas luonteeltaan sellainen, että se voi itsessään tarjota mahdollisuuksia ylitsi sen, mitä se joku kartta siitä elämästä kertoo, että ainoastaan se joku sisältää.
Niin antaa meille tämän kysymyksen, joka tässä nyt me ajatellaan filosofiaa tässä kohdassa. Niin, ja anteeksi, mä sanon tän vähän sen ehkä hassusti, mutta kyllä sitä ihan tosissani tässä kuitenkin loppujen lopuksi, että jos me ajatellaan kieltä nyt filosofian kannalta, niin siis filosofithan on paljon miettineet kieltä. No yksi syy siihen, että minkä takia filosofi on miettinyt paljon kieltä, on se ilmeinen syy, mihin oikeastaan me aivan alkaen...
Pipsa Hansenpalvelun agenttina esimerkillä ja Hatsolo esimerkillä myös koetettiin huomioon, koska on niin ilmeistä, että se, miten sä ilmaiset jonkun asian, vaikuttaa siihen, että miltä se asia sun kannalta näyttää. Ja näin ollen, että mihin laisiin toimiin sä ryhdyt annettuna, kun sun kuvaus tässä suhteessa ikään kuin rajaa. sitä maailmaa sun kannalta, missä sun elämä tapahtuu.
No filosofit lähtökohtaisesti haluaa viedä asioita kuitenkin äärirajoille. Ja näin olin kysyä esimerkiksi näin, että onko mahdollista, että se kieli, mitä me käytämme, että silloinkin kaiken kaikkiaan on se mitä tahansa kieltä, niin jotkut rajat. Ja onko niin, että on joku raja, minkä yli sinä et pääse?
Vaikka kieli on tosi hyödyllinen, onko silti niin, että sen rajat tulevat jossakin vastaan? Sitten taas toisaalta, jos on niin, että on jonkun, minkä yli sinä et pääse, niin miksi sinä et pääse sen yli? Mitä se tarkoittaa, että sinä et pääse sen yli?
Sitä maailmaa, mihin liittyy... Viime vuosisadalla aika maineikkaita hahmotuksia, jotka myöskin on sellaisia, että ne on kuitenkin loppujen lopuksi oikeastaan keden tahansa, joka pikkasen haluaa lähteä siihen alueeseen sukeltamaan ja energiaa sille kohdistamaan. Ottaa tarkasteluun, niin esimerkiksi tällainen saksalainen nykyfilosofi, yleensä Wolfram Eilenberger, niin hän on suomennut tämmöinen kirja Taikurien aika.
Tämä on muuten mainio tyyppi, koska hän on siis saksalainen kaveri, mutta hän on suomalaisen voimaleidin kanssa naimisessa. Ja sen lisäksi, niin hänellä on kaksoset. Ja mä en ole tavannut häntä, mutta tämä on mielettömän hieno kirja.
Keskittyen tällainen alaotsikko on filosofian suuri vuosikymmen 1919-1929, kymmeneen vuoteen keskittyy, siis sata vuotta sitten tilanteeseen. Kaksi sellaista filosofiaa, jotka erityisesti siellä ehkä meidän kannalta kiinnostavasti tulee tarkasteluun. niin on Ludwig Wittgenstein yhtäältä ja sitten Martin Heidegger taas toisaalta. Wittgensteinhan on sellainen hahmo, joka monenlailla tavalla on kiehtova ylitysseen sen, mitä hänen kirjoituksensa on. Hänen kirjoituksensa ei ole mitenkään lähtökohtaisesti erikoisen imevää.
luettavaa. Siellä on yksittäisiä lauseita, jotka vetää mukanaan, mutta kaiken kaikkiaan Wittgenstein on, taas filosofina ja kirjailijana, sellainen, että hänen lukeminen monesti ei ole ihan siis valtavan mukansa tempaavaa, mutta hänen hahmoonsa on tosi mukansa tempaavaa. Ja häntähän on suomennettu erittäin paljon.
Silloin kun olin Helsingin yliopistolla, niin minä olin kunnia pitkään jakaa työhuone näiden suomalaisten tekijään Heikki Nymanin kanssa, joka oli Akademiko Keho von Richtin asistentti, joka Akademiko Keho von Richt puolestaan oli Wittgensteinin seuraaja Cambridgeissa siinä professorin virassa, kun Wittgenstein siitä luopuu. Luen tämmöisen yhden pienen pätkän. jonka Heikki on suomentanut, tai tällaisessa kirjassa, kirjoituksia 1929-1938 Wittgensteinilta.
Hän sanoo tässä näin, että ihmisellä on vietinomainen tarve rynätä päin kielensä rajoja. Tämä pyrkimys, tämä ryntäileminen viittaa johonkin, se alevivattuna. Siis että se on ikään kuin sisäinen tarve mennä sen kielessä kanssa johonkin, joka viittaa siis johonkin sellaiseen, mikä on sen kielen tuolla puolella. Ja edelleen sitten vielä...
Koko pyrkimykseni ja uskoakseni kaikkeen niiden ihmisten pyrkimys, jotka ovat koskaan yrittäneet kirjoittaa tai puhua etiikasta tai uskonnosta nämä isolla kirjaimella, on ollut rynnätä päin kielen rajoja. Tämä ryntääminen häkkimiseiniä päin on täysin ehdottoman toivotonta. Mitä se sanoo, ei lisää...
missään mielessä tietoamme. Se on kuitenkin dokumentti ihmismielen pyrkimyksestä, jota en henkilöstöisesti voi muuta kuin syvästi kunnioittaa, enkä ikinä antaisi sitä pilkan kohteeksi. Siis hän ilmaisee tällaisen tavallaan ristiriitaisen tai eräällä tavalla jännitteisen ainakin näkemyksen, jonka mukaan ihminen ei voi olla yrittämättä puhua sellaisesta, mistä itse asiassa, taas toisaalta hän ei itse voi puhua.
Ja näin olen sitten filosofian tehtäväksi hänen näkemyksen mukaan, niin muodostaa pyrkimys tuoda esiin niitä erilaisia sekaannuksia, mitkä tästä pakonomaisesta pyrkimyksestä rynnätä kohti kielen rajojaa sitten syntyy. Mutta siitä huolimatta se halu tavoittautua ylitse sen, mitä se kieli viime kädessä kuitenkaan ei voi tehdä, on hänen mielestään siis arvokasta. Niin on se maailma, missä tässä toisaalta, niin tämä toinen... Tuon saman ajan suurfilosofi Heidegger, niin mun mielestä taas toisin kuin Wittgenstein, niin tarjoaa aika kiehtovia omia tekstejä, mitä lukee, mitä on myöskin suomennettu.
Mutta mitä tämä Eilenbergi tässä Taikurin aikakirjassa tosi upeasti näitä molempia kuvaa, mä luen pienen pätkän. Häneltä, tai nyt suora lainaus Heideggerilta. Elämä on alkuvoimassaan syvempää ja täydempää kuin tietäminen.
Ja kaikki filosofian mahan kärsii siitä, että se jättää uudet ongelmansa sen määriteltäväksi, mikä jo tiedetään. Minkä vuoksi niitä vaivaavat alusta alkaen epämuodostamat ja paradokset. Siis se yhdistävä tekijä Wittgensteinilla ja Heideggerilla on, että he haluavat mennä ylitse jonkun sellaisen rajan, mikä he ajattelevat, että kieleen sinällään sisältyy. No sitten Heideggerin tapauksessa tämä raja, minkä yli hän haluaa mennä, toisin kuin Wittgensteinilla, esittäytyy runouden kautta. Koska kielen kautta kuitenkin voidaan yrittää jotakin tehdä, niin hän ajattelee, että runous on se ilmaisumuoto, minkä kautta sitten me saamme meidän mielemme liikkumaan aidommin tai autettisemmin tai puhtaammin, joka sitten meidän kannalta voisi tarkoittaa jotakin sellaista periaatetta, että ehkä jos tämä tosi...
Tiiviisti ilman se, että on tärkeää hankkia uutta tietoa, mutta vielä tärkeämpää kuin uusi tieto on ajattelun liike. Joka voi olla esimerkiksi sitä, että me lähdetään hakemaan jotakin selkeästi erilaista sanastoa, jos me ajatellaan meidän oman elämän elämistä. Että emme ajattele sitä, että haemme jotakin suurta puheenvuoroa, joka puhuttelee filosofian kentässä, vaan haemme jotakin sellaista, joka vie meidän omaa elämää syvemmin eteenpäin.
Selkeästi erilainen kuljetus. Sä kuljetat sun ajatusta jollakin tavalla. Että jos sä ajattelet, että sä olet tässä salissa...
Niin melko varmasti sä kuljetat sun ajatusta eri tavalla verrattuna siihen, että sä et olisi ollut siinä samana aikana tässä salissa. Se mihinkä Krista Laagus viittasi tämän sanan ajattelun harjoittamisena. Se on harjoittamista myöskin siinä merkityksessä, että se joku tietty kuljetus, minkä sä synnytät, harjoittaa sua tekemään, ehkä toisissa kuljetuksissa muuallakin.
Ja näin ehkä syntyy selkeästi erilainen kokemus. Kaiken kaikkiaan sitten jostakin asiasta, joka voi olla vaikkapa se sun elämä siellä lapsiperheessä. Ainakin joiltakin osin se kokemus voi olla erilainen.
Jolloin sitten myöskin... Kaiken kaikkiaan sun tekeminen voi muuttua, sun oma oleminen voi uudistua. Kaiken tämän ytimessä on vain se, että sä suostut käyttämään sitä instrumentia, mikä sun kaiken aikaa joka tapauksessa on käytössä, joka on sun kieli. niin semmoisella tavalla, joka ei antaudu erilaisiin sellaisiin latteuksiin tai sellaisiin tavanomaisuuksiin, mihin tässä toisaalta kiusaus on tosi voimakas, niin antautua. Ja siinä suhteessa, jos ajatellaan, että mitä sen ajattelun harjoittamisen kautta, mitä tässä salissa, tai ehkä sä kuuntelet siinä jonkin podcastina tätä meidän tilaisuutta, ja pystyt siinä samaan, siinä samanlupin kävelee tätä kiltalenkkiä, niin harjoittaa se, että harjoittaa sinun ajattelua, niin on se, että sinun oleminen jollakin tavalla lähteekin sitten uudistumaan niin, että se jokin tekeminen ilmenee rikkaampana kuin ilman sitä sinun ajattelun laajempaa harjoittamista olisi ollut.
Mutta siitä huolimatta se kaikki tapahtuu niin sanotusti kehäkyysien ulkopuolella. Että se ei ole suoraan johdettavissa siitä itse jostakin tekemisestä yhtään enempää kuin mitä tahansa järempään k-city-markkinoissa onkaan tapahtunut. niin se ei ole suoranaisesti johdettavissa mistään, mitä on tapahtunut jossakin tietyssä vaikka pavoseminaarissa.
Koska se kaikki tapahtuu sen kautta, että ne ihmiset harjoittavat sitä erikoislaatuista instrumenttia, mikä meillä ajattelun muodossa kullakin on. Ja minkä suhteen taas tässä meidän yhteisöllisessä tilanteessa... salissa, niin yksi hyöty voisi olla se, että se tilanne, missä sä harjoitat sun ajattelua yksilöllisesti, voi saada voimaa siitä, että se ympäristö sisältää sellaisia ihmisiä, jotka myöskin harjoittavat omaa ajatteluaan.
Samanlaisella etsivällä keskittyneisyydellä kuin mitä sinä itse siinä pyrit tekemään. Bonk, hyvät ystävät, siihen piste. Kiitoksia taas keskittymisestä.
Jatketaan viideltä. Okei, hyvät ystävät, me jatkamme. Yksi sellainen kirjojen käyttömuoto, mitä olen huomannut, että käytän, on tällainen, että voi olla joku vaikka lause. Sitten se lause soi mun mielessä, joka on lause jostakin kirjasta.
Sitten vaikka tämä lause, ajattele todellisia ajatuksia ja tunne todellisia tunteita, niin on ollut mulle semmoinen mun oman luentotyöskentelyn, ehkä voisi sanoa ohjaava prinsiippi. johon on liittynyt myös ehkä jonkunasteinen yritys työstää sitä epämukavuutta, mikä monesti, kun olen koenut, luetutilanteessa minussa sisäisesti herää, mutta jota minä sitten kuitenkin tässä toisaalta ajattelen, ja kokemus minun mielestäni myöskin osoittaa, että asia on näin. Pidän tervetulleena viestinnän siitä, että mikä sen tilanteen tunneflow, sen mahdollisuudet, tunnelma on.
Sen kaiken mä toisaalta kerään yhten tähän, että ajattele todellisia ajatuksia, tunne todellisia tunteita. Jonka mielestäni on saanut Judith Westonin, tämä on aika mainikas kirja, se on suomennettu teatterikoulun toimesta. En ole siis taideyliopistoa. Mä olisin joskus yhdestä luvulta. Mä en nyt löytänyt sitä kirjaa, sitä fyysisistä kirjaa.
Mutta tämmöinen Judith Weston, maineikas pedagogi, joka on just näyttelmiseen liittyen tehnyt läpimurtoja. Mutta sitten kerran mä katsoin, niin oikeastaan se ei ole ihan tässä muodossa se lause siellä. Mutta koska mä en löytänyt sitä kirjaa, mä voin nyt seikata, missä muodossa se siellä on. Joka siis tarkoittaa, että tämä lause nyt ei ole lainattu Judith Westonilta, vaan tämä on itse asiassa iso saarisen lause.
Mutta se tavallaan kuitenkin on Judith Westonilta. No nyt tietenkin huomatkaa, että on monia sellaisia ympäristöjä, missä on tärkeää, että sä oot sanatarkasti täsmällinen. Että jos sulla on joku lopputyö, sä lainaat jotakuta, niin se on tärkeää, että se tarkistus tosiaan on just sillä tavalla.
Tietysti elämä kuitenkin enemmäkseen tapahtuu joidenkin muiden kielellisten tekojen ympäristössä, kun esimerkiksi... Diplomityön jättämiseen yhteydessä vaikkapa. Ja että sinä voisit rikastua siihen sinun omaan, vahvistua siihen sinun omaan elämään jostakin lauseesta, joka jostakin kirjasta sinulle jää mieleen mahdollisesti vähän epätarkasti.
Kun ajattelen taaksepäin, olen kuitenkin toiminut 40 vuotta. Yli 40 vuotta puhujana ja luennoitsijana, opettajana, mutta ajattelen sitä luennon tilannetta erikoisesti arvokkaana. ympäristönä, missä mä toivoisin, että mä voisin jonkinlaisen panoksen ja eteenpäin menojen syötön tai syöttöjen tilanteen synnyttää.
Niin siitä syystä, että tämä on mulle nyt ollut... Kuitenkin sitten lähtien, kun minä tämän kirjan näiltä osin kohtasin joskus 90-luvulla, niin se on ollut tärkeä lause, mutta tosiaankin se ei välttämättä ole ihan täsmällisesti just lainattu. Tai sitten toinen tämmöinen lause, joka minusta on upea, niin on tämä lause.
Mä siis muistin sen näin. Tao, jonka voi nimetä, ei ole todellinen tao. Ja että mä en siis tunne itämaista ajattelua mitenkään erikoisin hyvin.
Mutta vuosikymmenten mittaan mä oon silloin tällöin kuitenkin tehnyt sellaisia sukelluksia, avauksia sinne suuntaan. No, kun mä valmistelin tätä luentoa, niin mä yhtäkkiä muistin, että... Mun mielestä jo lukioaikana hankin laotsen mainekan kirjan, jossa tämä kyseinen kiteytys on.
Salaisuuksien tie on tämä nimenomaan editio. Enimmäkseen mä löydän niitä kirjoja, mitä mä käytän kaiken aikaa. Tätä mä oon vuosikymmeniin oikeastaan käynyt. kaivannut esiin, niin sen takia löysin tämän helpommin. Ja olin tosi onnellinen, että löysin tämän.
Olen tosiaan ostanut tämän 16. helmikuuta 1972. Eli olen ollut silloin keskellä yliopistossa kirjoituksia. Ja tämä varmaankin on ollut kun tämä helmikuuta, silloin oli kirjan alennusmyyntejä helmikuussa, niin minä olen kenties ostanut sen silloin. Ja kun katsoin sitten tästä, tämän kyseisen ensimmäisen lauseen, niin tämä on tässä suomennoksessa itse asiassa muodossa tao, josta voidaan sanoin puhella, ei ole ikuinen tao. Tietysti on vähän niin kuin ikään kuin eri asia jossakin mielessä. Mutta kuitenkin...
tavallaan samaan suuntaan. Nythän yksi sellainen ajatus, mikä sinulla voisi olla siitä ajatuksesta, mitä sinä tässä harjoitat salissa, niin on joidenkin sellaisten nyanssien taju, joka nyanssien taju sitten puolestaan sinulla jollakin tasolla on jo valmiiksi, joidenkin herkkyytenä, joita sitten sananvalinnat voi ikään kuin sopia. soittaa.
Ikään kuin se sama melodia, mutta soitettuna jostakin eri kohdasta pianoa, niin voi antaa sen kuitenkin eri tavalla tai eri instrumentilla kokonaan. Tällainen meissä olevan jonkin laadullisen kokemisen maailman suuntaan kääntyminen, tiedostaa sen, että se valtava rajattomuus, mikä toisaalta kuitenkin jollakin tällaista... tasolla kieli on, huolimatta niistä erilaisista rajauksista, sitä rajoittamattomuutta kohtaan. mitä viime vuosina maineetkaavat filosofit on tuonut hyvin perustellusti ja upealla tavalla sen teeman esiin, avaten esiin, niin huolimatta siitä, niin siltikin se voit ajatella, että kyllä tuo jonkunasteinen omalla kohdalla mahdollisuus on avautua johonkin sellaiseen, missä rajaa ainakaan ihan heti ei ole tosi esinähtävissä.
Niin mielessä ajatelkaa seuraavaa. Yhdestä luvulla tuli raamatusta uusi suomennus. Mä olin vähän sellainen...
skeptinen, koska olin aika innostunut siitä vanhasta suomennuksesta. Just ne sellaiset vanhahtavat muotoilut, jostakin syystä musta on kiinnostavia. Ja ikään kuin mun ajattelu liikkuu herkästi, tai jollakin tavalla mä kuuleisin erilaisia sointeja, niin usein, kun mä katson jotakin vanhahtavaa suomennosta, erotuksena joku uusi suomennos. Sitten kuitenkin mä olin yhdessä sellaisessa TV-ohjelmassa. Ja mä just...
Sitten kaivoin esiin myöskin tämän tuossa aamulla, koska muistan, että sain tämän uuden suomennoksen Valtosen Ollilta, joka veti se TV-ohjelmaa, niin kosoiteltu vuonna 1995. Sitten sain tämän häneltä, mutta kun olin skeptinen koko suomennoksen suhteen, niin pistin sen hyllyyn. Kerran minulla oli yksi kuitenkin keikka tuolla Joensuussa, muistan hyvin selvästi, niin näin tämän hyllys. Mä ajattelin, että pitäisikö tätä nyt vähän katsota.
katsoa kumminkin. Ja näin otin sitä tämän mukaan Joensuun koneeseen. Ja se oli omalla tavallaan ihan siis koreografisesti kiinnostava tilanne.
Ja koska toi kuitenkin, tää ei ole ihan niin kuin incognito. Ja mä tempasin siinä sitten läpi Johanneksen evankelimin ja näin. Ja mä olen oikeastaan kiinnostunut.
koska monet niistä tutuista tarinoista jotenkin lähti, mä koen, elämään. Ja siinä Uudessa Suomessa kuitenkin loppujen lopuksi. Että vaikka siinä ikään kuin jotain vähän niin kuin menetettiinkin, niin silti jotenkin lähti liikkeelle joku juttu musta oikeastaan aika hervemmällisesti. Ja niinpä sitten kävi jopa niin, että mun mieli lähti pyörimään aika tavalla tähän tilanteeseen, missä Nasartin mies... olisi semmoisella vuorella, ja tulee tosi paljon porukkaa.
Ja sitten, kuitenkin itsekin tässä vähän puhujana, niin jossakin määrin voin paneutua siihen tunnelmaan, että Nasaretin miehen kannalta tulee, siinä ei ole kuitenkaan mitään ämyreitä käytössä näin, että siis tuhansia tyyppejä, niin varmaankin tilanteen on täytynyt olla sellainen, että jostakin syystä ei ole... Esimerkiksi liian kuuma. Myöskään kenelläkin on siellä.
Aurinko ei porota suoraan johonkin ihmiseen. Se on sopiva lämpötila ja aurinko on sopiva. Kaikkien tilanne on puhujaa suosiva.
Myöskin se tilanne ei vuoda sieltä reunustoilta, joka on aina mitä puhuja pelkää. Se tilanne lähtee vuotamaan reunustoilta. Se pysyy jollakin tavalla.
tavallaan eheä näistä tilanteista. Sitten Nasaretin mies tässä vaiheessa, varmaankin sitä puhujan uraansa, on semmoisessa vaiheessa, että hän osaa aika hyvin monet tarinat, ja niissä tulee hienoja juoksutuksia, ja muotoilut on hiottu, mutta opetuslapset on kuulleet kaikki jutut moneen kertaan, mikä tekee ymmärrettäväksi sen, että jossakin vaiheessa sitten siinä kuntit vähän alkaa kyllästyä, ja jätkät vaihtelevat siinä vähän sen merkityksen. katseet, että kohta varmaan tulee sinapinsiemen.
No sieltä se tulee. Siinä sanotaan joskus varmaan kolmen tunnin paikkeilla, niin jätkillä on kuitenkin alkaa tulla vähän nälkäkin. Jolloin siinä joku kavereista, sanotaan Pietari, alkaa vähän nykiä, Nasarin miehen, viitan liepeästi, että pitäisikö alkaa kohta pikkuhiljaa lopettelemaan, että tässä kato kuitenkin alkaa jengiltä tulla pikkuhiljaa nälkäkin. että tuolla alkaa mennä kohta kaikki miestat kiinni kylässä. Sitä on se uussuomennos.
Johonka Nasaretin mies, että tässä on harmi keskeyttää, kun hänkin kerrankin on vauhdissa. Hyvä proggis, että eikö meillä ole mitään eväitä tässä. Jolloin sitten näen mielessäni opetuslapset, sieltä kaivelee pikku nyyttejää.
Ja sieltä tulee sitten just esiin joku kala ja joku leivänpahanen. Mutta sitten siinä on ystävällisiä ihmisiä etualalla, jotka huomaa, mitä kaverit siinä nyhrää ja tarjoaa sitten siinä vähän lisää niitä kaloja ja leipiä. Jolloin Nasrattin mies ilahtui ja totesi, että no hieno juttu, että näitä löytyy, että kyllähän näitä tässä riittää, että jätään näistä. Ja niin kuin me muistetaan, niin ne riitti.
Joka siis tuo esiin sen tosiasiantys. Jos me ajatellaan Jeesuksen leivän logiikkaa, niin se selvästi poikaa esimerkiksi hapankorpun logiikasta. Sikäli, että kun sä annat sen hapankorpun palasen jollekin, niin se on pois nyt sulta. Joka on ihan mahdollinen tietenkin ajattelutapa kaiken kaikkiaan. Joku juttu, kun se on pois sulta, sen toisen hyväksi, niin se oikeastaan vähensi, mitä sulla oli.
Mutta Jeesuksen leivän logiikan tapauksessa... Näin ei ole. Että se sulla oleva leipä ei vähentynyt, vaikka sä annat sen toiselle.
Kiinnostava kysyä, että onko jotain sitten inhimistodellisuudessa, inhimisessä kokemissa sellaista, mikä voisi tuommoista logiikkaa noudattaa? Että siis aika tavalla on kaikenlaista semmoista, mikä ei noudata sitä. Onko kuitenkin jotain, joka voisi sitä noudattaa?
Sanotaan nyt esimerkiksi vaikka, että jotkut ulkoavarojen olennot. niin tulisi tutkimaan ihmiskuntaa. Ja sitten ne panee merkille tällaisen, että nämä porukat harrastaa ajoittain tämmöistä kuin hymyilyä.
Mutta ihan selvästi ne on liikkeellä hapankorpun logiikalla koskien sitä hymyilyä. Ja koska ne tosi paljon pihtaa, että milloin heittää hymyä peliin, että ihan selvästi varmistelee, ettei varahdu tyhjät. Jos yllättäen tulisikin iltapäivällä...
tuntuvan hymyilyn tarve. Ja kun mä käännän, että tämä on mahdollinen tapa ajatella nyt esimerkiksi hymyilyä, tai kiinnostuksen osoittamista. Että sä et tehdä tosi tarkkana sen suhteen, että sä et syyttä suotta osoita kiinnostusta.
Koska sitten, jos sä et syyttä suotta heittänyt kiinnostus peliin, sulla on varasto tyhjä siinä tilanteessa, kun tarvittaisiin tuolla kiinnostusta. On siis mahdollinen hapankorpun logiikan mukainen ajattelemisen tapa, myöskin tämmöisen kielen käytöstä. Että tavallaan voisi sanoa, että... että nyt on aika minimi havainnollista kielestä.
Siinä on oikeastaan aika paljon mahdollisuuksia. Että jos on tosi yksinkertainen lause, joku X, joka olisi Y, niin ei olekaan Z. Että siinä on tosi yksinkertainen lause.
Aika hämmästyttävää, että kun mennään nyt pikkusen aikaa eteenpäin vuosissa tai jonkun ihmisen mielessä, niin sitten se onkin yhtäkkiä toisenlainen. Kuitenkin jollakin tavalla merkityksellisesti se, että siinä on joku sana vähän toisin. Eikö se olisi ihan niin mahdollinen kenttä, minne voisi kohdistaa huomiota? Varsinkin jos ajattelisi siitä näkökulmasta, mitä me pikkasen koskettelimme viime kerralla. Kun meillä oli rakkaudellisuus otsikkona, että jos ajatellaan yleisöotsikolla rakkaudellisuus, voisi ajatella, että meidän kantava ajatuksemme viime kerralla, kun kostetimme rakkaudellisuutta, oli se, että sehän voisi oikeastaan olla missä tahansa niin mukana tuosta rakkaudellisuutta.
Että kysymys ei ole jonkun erillisen, jonkun rakkausmaailman, jonkun semmoisen tekemisten tarkastelusta, jotka on rakkautta. Vaan että kysymys... ihan elämän äimestä koko ajan, jossa vaan on mukana niin enemmän rakkaudellisuutta kuin normitilanteessa olisi ollut. Tai olisi ollut, jos sä et olisi sitä asiaa sen kummemmin ajatellut.
Että tavallaan eikö se leivän logiikka näyttäisi oikeastaan tohon hahmotukseen suht hyvin istuvan. Niin antaa... Mä taas kaadun ton kupin. Ja sitten mulla ei ole lisäksi vielä täällä...
Nyt on Pipsan ohjeet unohdettu. Tämä on aivan salainen palvelu. Agentti, tuu näin roihin.
Tosi kiusallista, ei saa katsoa konepistolia esiin. Niin siis tämä Jeesuksen leivän logiikan ajatus, siis jostakin sellaisesta, mikä ei tyhjenny, niin tuotona ajattelun yhteyteen, niin voisi yhtenä johtopäätöksenä taidata semmoisenkin ajatuksen, että Että jonkin sellaisen harjoittaminen, mitä sä kenties tässä nyt olet tänäänkin harjoittanut, niin olisi jotain... Mahtavaa, thank you. Sitten mä ehkä näen, mitä meidän käytän, niin mä vien nämä pipsaalle kotiin.
Yllätyksenä. Täältä. Kiitos Eero, ihan mahtavaa.
Oma hallinnassa. Tämä kaikki mielessä. Haluaisin, ja nyt tiedostan varmaan, että tässä ihan kunnolla nyt onnistuu. Yksi sellainen toive, kun minulla on ollut monet vuodet.
Se liittyy kaksi asiaa. Yksi on se, että joku, joka osallistuu mun kurssille täällä Otaniemessä, niin sen kurssin seurauksena innostus jostakin ihan tosi vaikeasta. Ja huomatkaa, että kun ajatellaan jotakin...
termodynamiikkaa, uusiutuvia energioita, joku professori Lundin kurssi, joku teknisen fysiikan joku homma, matematiikan kaikenlaisia juttuja, ohjelmoinnin joku advanced x ja y, niin voisi sanoa, että melko varmaan on aika paljon täälläkin sellaista tarjolla, joka on ihan tosi vaikeaa. Joissain tapauksissa se joku opettaja, ihan fantastinen opettaja, No sitten monessa tapauksessa se ei välttämättä ole, koska moni, joka osaa sen jonkun jutun, niin ei ole kuitenkaan suuntaantunut olemaan opettaja siinä jossakin jutussa. Tuossa Asta Raamin hienossa älykkäsi intuitiokirjassa on monenlaisia esimerkkejä ihmisiä, jotka käyttävät intuitiota vahvasti osana omaa tekemistään.
Yksi on esimerkiksi mestari kirurgi Hernesniemi, siis yksi maailman parhaista. Ja Asta tosi hienoja asioita hänen ilmaiseminaan tuo siinä esiin tuossa kirjassa, jolloin sitten joku opettaja on ollut, johon hän, niin mestari kirurgi Helsingin viittaa opettajanaan, että opettajani Drake. No mahdollisesti tämä professori Drake on ollut mahtava opettaja, mutta ei välttämättä ollut. Sehän voi olla, että mestarikirurgi Hedensimin on ollut mahtava oppilas. Hän on kyennyt oppimaan huolimatta siitä, että tämä joku ei ole vaikka verbaalisesti valtavan kiehtova puhuja.
Tämä on ihan mahdollista tietysti meille tässä suhteessa virittyä. Niin johonkin semmoisen, mikä on tarjolla Aalto-yliopistossa, joka on vaikeaa siitä näkökulmasta, että sä haluat mennä tuohon just siitä syystä, kun se on vaikeaa. Ja siinä suhteessa harjoitat sun kykyä mennä johonkin, joka on vaikeaa.
Huomatkaa, joka on eri suuntautuminen kuin, että menen tähän vaikeaseen, koska hyödyn siitä tavalla X, joka ei ole ennakkotiedossa. Jokainen, joka osaa tämän vaikean, niin sitten saa sen jonkun tietyn hyödyn siitä. Sitäkään mitenkään väheksymättä. Mutta tällainen minulla on ollut siis toive, että ihmiset minun kurssiin inspiroimana suostuisivat menemään johonkin sellaiseen, joka on vaikeaa.
Sitten toinen asia on ollut se, että ihmiset ihan kaiken kaikkiaan, täällä on paljon myöskin ihmisiä, jotka tulee meidän yliopiston ulkopuolelta, niin suostuisi tarttumaan maailmankirjallisuuden laajasti ymmärrettynä klassikoihin, joita on olemassa, siis klassikoita. Siis sellaisia, mitä on luettu esimerkiksi 300 vuotta. Ja sitten voi olla jotakin, joka on ollut vaikka vain sata vuotta esimerkiksi.
Hyvin laajalti arvostuksen kohteen, klassikoita. Nyt tässä hankaluus näissä molemmissa suhteissa syntyy yhtäältä siitä, että hyöty ei ennakolta ole selvä. Niiltäkään osin, että jos sä ikään kuin esittäydyt itsellesi moniulotteisempana sen jonkun harjoittautumisen kautta, niin se on epäselvää, mikä se hyöty on. Huomaatkaa, että jos olisi ennakolta ollut ihan täysin varmaa jonkun vaikka k-kauppiaan kannalta, että osallistumalla johonkin seminaariin seitsemän kertaa, niin sä pystyt lisäämään sun liikevaihdon niin ja niin monta kertaiseksi. Joka siis on se, mitä Markku Hautala tosiasiassa on tapahtunut.
Mutta jos olisi jo ennakolta ollut varmaa, niin verkon varmaan eri puolilta k-ryhmään olisi myöskin tullut toisiakin kauppiajaita. Mutta kun se ei ole ennakolta varmaa, niin tämä ennakolta varmaan huomion kohdistaminen käytännössä sitten vie sitä sun perspektiiviä kapeammaksi. Mutta siis sellaisaksi... Mitä tapahtuu on, että sä välmään et ajattele näin, että sä oikeastaan pystyt oikein kunnolla ymmärtämään tuommoisia klassikoita.
Että just se tosiasia, että sitä jotakin Immanuel Kantia on luettu satoja vuosia, on merkki siitä, että sä todennäköisesti et sitä oikeastaan ymmärrä. Koska sen täytyy olla jotakin tosi vaikeaa. Niin taas sitten älyllisen ymmärryksen kannattaa ajatella, että sulla on varauksia sen suhteen, että mikä se sun kapasiteetti siihen lähden on.
Tähän ilmiöön. Ilmiön nähden haluaisin tehdä jonkinlaisen avausyrityksen seuraavasti. Silloin kun meidän pojat olivat pieniä, niin yksi tällainen ilmiömaailma, joka oli tosi vahvasti läsnä meidän...
perheen todellisuudessa, ne olivat muumit. Jota siis minä en ollut koskaan oikeastaan lukenut muumeja, eikä Pipsaka ollut oikeastaan koskaan lukenut. Mutta sitten Dennis Leibson tuotti sen fantastisen sarjan, se alkuperäinen muumisarja, joka oli valtava läpimurto muumeille maailmanlaajuisesti.
Ja sitten syntyi myöskin muumimaailman Nantaliin, Dennis oli siinäkin, Riemusmootori ja niin päin pois. No, joka tapauksessa ne muumit oli tosi paljon meidän todellisuudessaan, ja se Alkperän saari on edelleen ihan lumoutunut siitä. No sitten, mitä tapahtui siinä yhdestä luvun lopussa, oli, että Maikarilla alkoi sellainen Joonas Hytönen show.
Ja sitten, jota tuotti yksi muun... Se mun vanha kaveri suosteli mut tulemaan siihen ihan ensimmäiseen jaksoon, tätä Joonas Hytönen showta. Ja niinpä mä sitten olin siellä maikkarin takahuoneessa odottamassa, että nauhoitusvaikutus ja suoran lähetyksen muista alkaisi.
Mutta siellä myöskin oli sitten huippumalli Angelika Kallio. joka oikeastaan tämän käsitteen huippumalli toi Suomeen. Hän oli siis Karl Lagerfeldin ykkösmalli 19-vuotiaana, ja aivan uskomaton tapaus.
Hän on vieläkään ihan täysin toipunut. Ja kun hän oli siellä Maikkarin takahuoneessa, siis kaiken aikaa uskomattoman tavalla, Huppamalli Anseli Kallio, niin Huppamalli Anseli Kalliona. Ja että mistä tahansa suunnasta olisi kuvattu, se olisi näyttänyt fantasselta.
Ja mä olisin hienosti luullut, että tommoinen kahvin juonti on aika vakioinen tapahtuma. Mutta se oli ennen kuin mä näin, kun huipumallinen Anseli Kallio joi kahvia. Siis just siis se huulityöskentely ja muuta. Siis se näyttää fantasselta. Ja no sit mä seuraan siinä siis huipumallinen Anseli Kallio, kun näyttiin kerta kaikkea siis stunning.
Niin mikä mulle tuli mieleen oli se, että mikä noissa muumeissa on ihan mahtavaa. On se, että hehän ei ota hernetä nenään, että heillä ei ole esimerkiksi Huppamalle, Anso ja Kallio tyyppisiä korkeita poskipäitä. Ja jalatkin on pikkusen lyhyenlännät. Että sanallaan sanoen, jos mä ajattelen tuossa muumifilosofiaa, niin kohta yksi sellaistakin on, että töpöjaloillakin pääsee. Ja huomankaan, että tämä on ihan mahdollinen ajattelutapa.
Ja että siis mä itse tässä, kun mä ajattelen muumifilosofiaa, olen miettinyt monet vuodet. Olen kiinnittänyt huomiota, tämä on vähän kiusallistakin, mutta aina silloin tällainen aamuisin meidän kylppärissä on sellainen peilikaappi, koko vartio peilikaappi, niin olen huomannut, että minulla on vähän lyhyet jalat. Ja varsinkin suhteessa minun pään koko, että ne eivät ole ihan sopusuhtaiset. Ja jonka takia Pipsi on keksinyt tällaiset...
Niin kuin poskettavan suuret housut, että se kätkeytyy. Ja tosiasiassa katso, että töpön jaloillakin pääsee. Kyllä mä nyt pääsen tänne näilläkin aloilla loppujen lopuksi.
Ja vaikka mulla ei ole pitkiä sääriä, kun olen Kupelin Anssi ja Kalliolla. Ja huomatkaa, että kaikenlaista meillä voisi olla sellaista, mitä meillä ei ole. Ja joka jos olisi, niin sä pystyt lukemaan sitä... jotenkin proustia alkukielellä. Mutta tosiasia on se, että jos lukisi proustia vaikka suomenkielellä, niin varmaan siellä yhtä ja toista on ihan hienoa jossakin laotsessa.
Joku mieletön klassikko. Voi olla, että se suomen osi ei ole kaikin osin, mutta sitten on ihan paras mahdollinen. Mutta kyllä mä sanoisin, että aika todennäköisesti se, että sä suostut tarttumaan siihen johonkin klassikkoon, sun omaa ajattelua tulee viemään eteenpäin, varsinkin jos sä oot jo harjoittanut muutenkin sun ajattelua semmoiseen suuntaan, jossa sä et lähde vaatimaan liikaa saman tien hyötyjä siitä jostakin. Että sä sallit, että sun ymmärrys voi jollakin tavalla ikään kuin... kuin siementää itse itseään.
Se kokonaissysteemi on tällainen ilmenevän tai esiin nousevan jotenkin keväänomaisempi kuin mitä joku toinen näkemys siitä sun omasta mielestä, sun omasta hengestä, sun omasta ajattelusta. ajattelusta väittäisi, että se on. Ja näin oli, jotain voi tapahtua. Joku juttu voi siellä kehkeytyä pikkuhiljaa ja muutaman vuoden kuluttua, sitten pulpahtaakin esiin.
Toivottavasti tämä pointti, ymmärretään sanotaan aika konkreettisesti, yhden esimerkin kautta, joka samalla havainnollistaa sitä, että millaista esimerkiksi ajattelua joku voisi harrastaa. sen perusteella, millaista ajatellut joku de facto on harrastanut. Sellainen, mitä hyvin laajalti monet pitää arvossa, niin on harrastanut tällainen ranskalainen, onkohan hän ollut pitämään belgialainen, Luus Irgare, nimenen naisfilosofi, jolta on suomennettu teos Suupuolieron etiikka. Ja joka yöstäuvulla tuli mun huomion kohteeksi, kun mun silloinen assistentti, semmoinen Evo-Maria Korsisaari, oli hirveän innostunut tästä Iirikareesta.
kun puhui minulle tästä irikääristä, olin hirveän hämmästynyt. Eeva luki irikääritä alkukielellä, mitä minä en osaa. Kun tämä suomennos tuli, niin aloin tätä lukea, ja tämä lähtee liikkeelle.
Tämä on avaus. Sukupuoliero on yksi kysymyksistä, jota meidän aikakaudellemme on pohdittava. Tai se on suorastaan aikakautemme kysymys.
Tai siis avaus. No sitten se teksti jatkuu. Muutaman sivun myöhemmin on siis tyhjä tilaa, että alkaisi uusi jakso.
Nyt mä luen tästä uudesta jaksosta. Sukupuoliakti ei ole saavuttanut täyttömystään, ja tästä on aiheutunut monia jälkiseurauksia. Nostan niistä esiin vain yhden kauneimmista.
Sitten tulee kurssivilla. Enkelit. joita on edelleen tutkittava tilan ja ajan näkökulmasta.
Enkelit ovat sanansaattajia, jotka eivät koskaan pysy lukittuina paikalleen tai liikkumattomina. Enkelit kiertelevät Jumalan suluissa, joka on täysin hievahtamaton akti, miehen suluissa, jota ympäröi ja kahlitsee työelämän perspektiivi, ja naisen suluissa, jonka tehtävänä on varjolla luontoa ja lisääntymistä välillä. Ne toimivat sen välittäinä, mitä ei vielä ole koettu, mikä on vasta tulossa ja mikä ilmoittaa itsensä. Jatkuvasti ne repivät auki universumien, identiteettien, tapahtumien ja tekojen kulun sekä historian sulkeumaa. Enkeli on se, joka lakkaamatta kulkee kuorien läpi.
Puolelta toiselle, muuttaen kaikkia määräaikoja ja päätöksiä, estäen toiston, enkeli tuhoaa hirviämäisyyden, joka estää uuden aikakauden mahdollisuuden. Enkeli saapuu kertomaan, että uusi syntymä, uusi aamu koittaa. Ja sitten vielä seuraava sivulla.
Enkelit ovat erittäin nopeita lähettejä, ja nopeutensa ansiosta ne ylittävät kaikkien sulkeumien rajat. Enkelit osoittavat tien, joka kulkee Jumalan kuoren ja sen kuoren välissä, joka sisällyttää maailman mikro- ja makrokosmuksen. Ne ilmoittavat, että ihmisen ja erityisesti naisen ruumis voi kulkea tätä taivalta.
Enkelit kuvastavat toista ruumin inkarnaatiota ja kertovat siitä. Enkeleitä ei voi selittää filosofian, teologian tai moraalin ilmiöiksi, vaan ne ilmestyvät sellaisen etiikan airueina, joka kumpuaa taiteesta, kuvanvestosta, maalaustaiteesta ja musiikista. Enkelistä ei voi kertoa mitään muuta kuin niiden esittävän eleen. Kun luin tämän ensimmäisen kerran, se oli yhdestä luvun, mä ajattelin, että mä en kyllä ihan noin oikeastaan tähän asti ajatellut.
En paljoa tulossa tämän ajatellut, että henkilöt olisivat edes olemassa. Enkä mä vielä varsinaisesti edelleenkään ajattele, että ne olisivat olemassa. Mutta voi toivottavasti ilmaisua joku käyttää.
Että voihan olla joku ilmaisu, joka jollakin tavalla kuitenkin saattaa meidän ajattelun liikkeeseen, vaikka konkreettisesti ajatellen, niin se ei viittaa johonkin sellaiseen, joka olisi samalla tavalla kosketeltavissa käsiin esimerkiksi, vaikka joku kivi on kosketeltavissa käsiin. Että se voihan olla, että se nimike on vähän huonokin nimike. Että siis rope-a-dope. Voi olla, että se on osuva nimike, voi olla, että se on jollakin hetkellä olemassa, jollakin hetkellä ei ole olemassa.
Mutta että sun ajatteluhan saattaa saada vauhtia siitä. Ja sen seurauksena sitten piirtyy esiin, ja nyt vielä luen tämänkin pätkän. Havainnollistakseni siis sitä, että mitenkä esimerkiksi, kun sä meet sisään johonkin klassikkoon, niin töpöjaloilla kuitenkin sun mielessä jo nyt todennäköisesti on johonkin liikkunut.
Mutta se on liikkunut todennäköisesti sen tyyppisellä tavalla, kun millä tavalla vaikka kauppias Markku Hautala pavoksella antoi mielensä liikunnan. Siis ilman, että hän suoraan lähti miettimään, no mitä tämä tarkoittaa, niin päivittäistä varrekaupan kannalta. Että jollakin tavalla siis se mahdollisuus, minkä se ihminen antaa itselleen, niin kehkeytyä johonkin eteenpäin.
Ajattelun voimasta on tässä se pointti. No mä luen tämmöisen pienen pätkän vielä myöhemmin tästä samasta kirjasta. Rakkaus on siis monien vastakohtaparien välimuoto.
Tämä välimuodon teema on yksi hänen irjareiden kantavia teemoja. Rakkaus on siis monien vastakohtaparien välimuoto. Köyhyys, rikkaus, tietämättömyys, viisaus, rumuus, kauneus, likaisuus, puhtaus, kuolema, elämä ja niin edelleen.
Rakkauden luonne johtuu sen alkuperäistä ja syntyhetkestä, ja rakkaus on filosofia. Filosofia ei ole muodossa tietoa, joka olisi lukkoon lyötyä ja kaikesta tunteesta erillään. Se on rakkauden etsintää, kauneuden rakastamista, viisauden rakkautta, joka on yksi kauneimmista asioista. Rakkauden tavoin filosofikin on köyhä, likainen, kaiken ulkopuolella, koditon ja nukkuu taivasalla, mutta hän on hyvin utelias ja keksilijas, aina tiedonhaluinen noita tai sofisti, välillä kukoistava ja välillä kuolemaa tekevä. Tämä ei muista lainkaan meille tuttua kuvaa filosofista.
Asianmukaisesti puettu oppinut, hyvä tapainen ja kaikki tietävä, joka pedantisti selittää meille jo valmiisiin järjestelmiin kuuluvia asioita. Filosofi ei ole mitään tällaista. Hän on paljasjalka taivasalla, joka tutkii todellisuutta, syleilee sitä, tutustuu siihen, suluissa synnyttää sen. Mikä todellisuudessa voi olla rakastettavaa kaunista ja viisasta?
Loputon tutkiminen on äidiltä peräisin. Filosofi äitinsä puolelta, näppärät taidoissaan isänsä puolelta. Mutta intohimo rakkauteen, kauneuteen ja viisauteen tulee äidiltä ja sikemispäivästä.
Häntä on toivonut ja halunnut hänen äitinsä. On siis esimerkki siitä, että... Kun minä keskittyneisyydestä salissa päättelen, että useimpien mielessä on syntynyt jotakin liikettä, niin siinä ajattelussa, mitä sinä äsken harjoitit, kun luin tämän, tavallaan aika kylmeltä kuitenkin, niin pätkään.
Tämä on esimerkki siitä, että töpöjalollakin pääsee. Kohta kaksi. Merille voidaan mennä ja vuodelle nousta, mutta loppujen lopuksi muimmillaan se riittää. Kaunis pointti, minkä Paul McCartney kerran sanoi, kun hän tarkasteli Beatlesi jälkeen, oli, että kaikenlaista tapahtui.
Mutta mitä Beatlesit oli loppujen lopuksi kaikkein kauneimmilla, oli, että Beatles oli a small rock'n'roll band. Että loppujen lopuksi mikä oli kaikkein upeinta oli se, kun me siellä oltiin vaan ja tehtiin lauluja. Ja tämä ajatus siis siitä, että me halutaan jotakin suurta, jotakin näyttävää, niin se on aivan omalla tavallaan hieno ajatus. Mutta kun elämän loppujen lopuksi kuitenkin eletään lähellä, niin se muumin laaksoinen ajatus.
Että entä jos se, mitä viime kerralla kutsusin rakkaudellisuudeksi, joka siis voisi nykyistä enemmän, joku se leivän logiikalla, olla mukana kaikenlaisessa, mitä sä tiedät, ihan minkä tahansa se onkaan sitten, niin voisikin olla siihen lähellä se merkitys. On tässä se teema. Muovin mamma on maailman paras muovin mamma kilpailematta kenenkään kanssa. Että siis kilpailu on yksi tapa, millä joku yhteisö voi synnyttää muutosta, dynamiikkaa, viedä asioita eteenpäin.
Mutta on muitakin tapoja viedä asioita eteenpäin kuin kilpailun kautta. Yksi sellainen tapa, millä sä voit viedä omalla kohdalla asioita eteenpäin, on, että tässä mielessä ikään kuin tutkit sitä, mitä sun oman muumin maamuus voisi tarkoittaa. Jos mä ajattelen omalla kohdalla vaikka mun äitiä, niin kyllä mä ajattelen nyt, kun äiti on yhdestä kaksi, että mun äiti on mun kannatan maailman paras äiti. Hän olisi voinut olla parempi. Hän ei ole kilpailut kenenkään kanssa, mutta hän on pannut kaiken likoon.
Niillä monilla erilaisilla tavoilla rajoittuneesti tietysti ihminen aina on. Kuten Irigarja sanoo, että se rakkaus on, hän käyttää sitä ilman sinua. Tällainen välitila, jos on aina mukana myöskin jotain sellaista, joka on epäpuhdasta.
Mun äitini on ponnistellut siitä käsin niillä töpöjaloja, mitkä hänellä on. Ja jos ajatellaan sitä kokonaisjohtopäätöksenä, niin tähän on yksi tapa ajatella sen vielä, että lempeys kantaa kauemmaksi kuin yksittäisiä asioita koskeva suoritusbrillanssi. Mutta tästäkin huolimatta kuitenkin samanaikaisesti, niin mitä mä toivoisin siis, nyt mä viitaisin, mitä mä sanoin aikaisemmin, niin oli se, että joku intoutus uskomattomalla tavalla niin suoritusbrillanssiin myös.
Se on vain, että sun suoritusbrillianssi mun käsiksen mukaan on oleellisesti enemmän, jos siinä samanaikaisesti on jokin laajempi ympäristö, mihin se liittyy sun suoritusbrillianssiin. Ja sitä kautta sitten se tekeminen, mitä sitten syntyykään sen kautta, että... että sä harjoitat jotakin esimerkiksi opintojen kuluessakin tosi tosi vaikeaa. Esimerkiksi kun haastoit itse toden teolla siinä jossakin älyllisessä, jonka taas sitten joissakin suhteissa nuorempana on mahdollisuus ihmisellä eri tavalla kuin mitä myöhemmin. niin ehkä avasi myöskin jotakin väyliä, jotka kun ne kerran on synnytetty, ne ladut sinne, niin on hyödyksi myöhemmin jossakin ihan toisissa ympäristöissä.
On sitten ajattelutapaa. Jos sitten yhden mun kaverin lause, ehkä vielä tätä havainnollistaa. sitä maailmaa, mitä me tässä koskettelemme. Että siis, kun pitkän aikaa mulla on ollut se käsitys mun omista luennoista, että mä yritän ihan tosi tosi paljon niin siinä tilanteessa, että se olisi jollakin... kriteereillä, ja minä oikeastaan en tiedä, mikä kriteereissä on, niin hyvä kuin se väikellä voi olla.
Mutta samanaikaisesti sen merkitys syntyy siitä, että mitä se tarkoittaakin sen jonkun ihmisen mielessä. Pointtina ei ole se, mitä minä sanon, vaan se, mitä sen ihmisen mielessä lähtee tapahtumaan sen... tilanteen mahdollistamana.
Siihen voi sisältyä jokin ikään kuin helminen syöttö. Mutta monessa tapauksessa on enemmänkin vain se timoinen avaruus, minkä se tilanne itsensä muodostaa, jos mä käytän sitä ajattelun, ajattelun, ajattelun, luennon käsitteistöä. Mistä käsin sitten sä pääset ehkä tekemään jonkun semmoisen maaliin? Kun tää yksi mun kaverini on ällistyttävässä ympäristössä.
Ällistyttävässä ympäristössä sen takia, koska monihan meistä kohdataan erilaisia ... ja vastoinkäymisemme elämässä. Mutta tyypillisesti ne vastoinkäymiset kuitenkin on sellaisia, että niistä ihan kun mennään ylitse, että se vastoinkäyminen ei muodostu osaksi sun olemista.
Kuten täällä mun kaverilla, kuitenkin se vastoinkäyminen on kipuna. Hänen mukanaan joka päivä. Ja aika hurjaa ajatella, että sulla on kipu kaiken aikaa.
Mutta mun kaveri Pasi, niin se on ihan ällistyttävää, että miten hän sen kivun kanssa on ikään kuin Muhammad Ali Zairassa. Ja se kehäköisien ulkopuolelta tuleva ratkaisu ainakin osittain on tapahtunut tässä salissa hänen mukaansa. Ja koska hän kävi täällä silloin tällöin monta vuotta, niin sitten kertoi mun älystykseksi kerran, että Esa, kun mä oon saanut niin tosi paljon sinun luennoista, niin esimerkiksi just tämä ajatus, joka on mulle niin tärkeä, että kipu on mahdollisuus. Mä olin tästä ihan tosi liikutettu, koska en mä käsittele kipua.
Mä oon aivan varma, että jos käytäisiin läpi kaikki mun luennot vuodesta 2001, niin mä en oo käsitellyt kipua. Mutta joku henkilö saattaa mielessään käsitellä kipua, ja varsinkin jos se on osa hänen olemistaan koko ajan. Jos joku vetää sitimarkettia järven päässä, niin hän varmaan miettii sitimarkettia järven päässä aika paljon. Se on hänen elämänsä ympäristö. Myöskin silloin, kun joku puhuu edestä jotakin ihan muuta, joka ei liity mitenkään ruokakaupaan vaikkapa.
Mutta vastaavasti, jos jollakin on kipu osana hänen todellisuuttaan, sehän on mahtavaa, jos sä pääset hetkeksi irti siitä kivusta jonkun toisenlaisen esimerkiksi sanaston kautta, mikä sää jossakin vallitsee, ja jonka nähden sitten, sanotaan 500 ihmistä, tuntuu siltä, että he on hyvin keskittyneet. keskittyneesti heittäytyviä niihin melodioihin, mitkä siinä tilanteessa avautuvat, minkä seuraavassa sitten sun kivun teema voikin avautua eri tavalla kuin miten se normitilanteessa, ja jos et olisi tullut siihen tilanteeseen, olisi tehnyt. No, mahdollisuuden teema...
Teemahan on sellainen, mitä minä tosi usein myöskin käyttän tätä ilmaisua tässä salissa ja muuallakin, niin pyydin tuomaan esiin, että anna mahdollisuudelle mahdollisuus. Tai Matti Nykäsen sanoen, niin anna chancelle mahdollisuus. Voi olla yksi muotoilu siitä.
Mutta sen mahdollisuuden teeman sointuvuus, sen jonkun ihmisen todellisuuteen nähden, on tällainen mun mielestä ikään kuin enkeleellinen. tapahtumaa tässä Irigrajin mielessä, että on syntynyt jokin välitila, että joku on yhtäkkiä välittänyt jotakin tosi arvokasta tälle ihmiselle. Mutta miten se on tapahtunut se välittäminen, niin se on erilaista välittämistä, kun on sellainen välittäminen, missä esimerkiksi tässä salissa opetetaan jotakin sellaista, joko ennakolta on kerrottu, tässä opetetaan just tätä.
Sitten on kerrottu ne erilaiset osiot, mitä siihen sisältyy, kun opetetaan just tätä. Sitten on lopetettu just se, mitä on sanottu, että opetetaan. Ja sitten ihmiset on pyrkineet sisäistämään...
sen, mitä on sanottu, että siellä opetetaan, ja kaikki rikastuu sitten jonkin pisteeseen asti sen kautta, kun he ovat downloadanneet sen jonkun opin, mikä siinä salissa jonkun toimesta tuli esiin, niin tämä on yksi tapa, millä joku voi välittää jotakin arvokasta, mutta ei se tyhjennä niitä tapoja, millä maailma voi välittää meille jotakin arvokasta. Ja jos se kysytään, että no, eikö toi avaa, Esa, nyt kun kaikki nämä pointit, mitä sä nyt tässä olet yrittänyt tuoda esiin, lasketaan yhteen, pelkästään joku maailman historian klassikot, jos on siis... Siis mukana maailmankirjallisuudessa varmaankin siinä on kaudokirjallisuutta mukana, siinä on erilaisia henkisten perintöjen pyhiä tekstejä, mitä joku pitää pyhänä. Siinä on mukana kaiken näköistä varmaankin tiedekirjallisuutta, mutta kaiken näköistä hän on tuotettu. Niin eikö se avaa liian auki ne ovet?
Että ikään kuin, että eikö toi nyt liian ääretön toi koko kenttä? Niin pointti on, että just niin se on. Siis kuinka sä voit ajatella, että elämä on...
Elämä olisi vähemmän. Ja vastaus kuuluu, että sä ajattelet, että elämä olisi vähemmän siitä syystä, koska sua todellisesti ajaa niin voimakkaasti taas se, niin varsinkin Heidegger kohdistaa erittäin terävää analytiikkaa ja mitä koskien hän kirjoittaa vain erikoisen, mun mielestä vavahduttavasti, joka on ihmisessä oleva hallinnan halu. Että sun hallinnan halu saattaa tarkoittaa sitä, että sä kutistat sen, mitä sä ajattelet, että elämä on.
että sä kokisit, että sä hallitset sen. Ja mikäpä siinä, sehän on yksi tapa edetä. Ja samalla tavalla kuin yksi tapa edetä, niin on suuntautua jokaiseen päivään viihtyvyyden näkökulmasta. Että sä meet töihin, mutta viihtyvyyden näkökulmasta.
Kun sä ajattelet, että sillä työllä pitäisi olla sen enempää pointtia kuin että viihdyt siellä ja sen lisäksi saat jonkin ehkä korvauksen. Mutta yksi tapa ajatella työstä on, että työllä on se pointti, että se muuttaa maailmaa paremmaksi. Ja siitä syystä se todellisuus sisältyy sellaistakin, minkä keskellä sä et välttämättä viihdy.
Niin tämä hallinnanhalun... Meissä tiedostaminen jonkin semmoisen hyväksi, missä sitten sä voit ehkä kurkistaa sen rajan tuolla puoleen, missä sä ikään kuin et ole ainakaan kaiken aikaa hallinnut sitä, on se tapahtuma, mitä mä uskon, että salissa on saattanut aika usein sun kannalta, kun sä sitä ajattelet tapahtua, että ikään kuin sä et ole välttämättä tiennyt, mitä siinä on meneillään. Tämähän on yksi mun luentojen avainpiirre, niin kuin mä jollakin lailla sanoin, siis se ehkä aikaisemmin. Siis se pointti, että kun ei oikein tiedä, mitä edes käsitellään, niin sulla on ehkä vähän vaikeampi hallita sitä. Ja usein ihmiset sanoo näistä mun luennoista, että se vaatii yllättävän paljon jotakin keskittymistä, että sä teet siis jotakin sellaista mentaalista.
joka vaatii sun ponnistelua. Ja semmoisena saattaa sisältää myöskin sellaista siemennystä just sen ponnistelun kautta, joka viekin yllättävän pitkälle. Mutta mitä se todennäköisesti ei ole, on jotain sellaista, jolle on selvä nimike.
Siinä mielessä se on ikään kuin sitä rope-a-dope-logiikkaa, minkä kansanmuotoinen tekemistä myöhemmin voit sanoa jostakin asiasta, kenties niin, kuten vaikka kauppias hautala. Se, että osallistuin Esan seminaareihin, aiheutti näitä ja näitä asioita, mutta ei se tietenkään tyhjennysiä, mutta voit siitä jälkikäteen ajatella. Jos teki keskustelus, kun oli joku dialogiryhmä, joku henkilö, kenen kanssa vaikka jonkun luennon... jälkeen, juttelit hetken aikaa tuossa, kenties saattaa liikkeelle jotain sellaista, missä saat kiinni, että nyt tuo jokin lähti liikkeelle, tai myöhemmin tajuat, että tuossa se lähti liikkeelle. Että sä tulit vaikka isän kanssa tänne saliin, ja sitten teidän välinen keskustelu jollakin tavalla oli erilainen sen luennon jälkeen, ja siinä lähti liikkeelle jotain sellaista, josta viiden vuoden kuluttua.
Sä voit nähdä, että se oli ihan valtavaa, mitä siitä lähti liikkeelle. Niin joskus ne oli näin, mutta... Enimmäkseen näin siis ei ole. Ja se, mihin nähdään Heidegger mun mielestä mielenkiintoisesti ja viisaasti varoittaa, on, että sillä, että me pyritään hallinnoimaan ja hallitsemaan meidän todellisuutta henkisesti, niin me kaverataan sen meidän todellisuutta.
Mutta mehän voisimme antaa runouden kautta hänen mielestään. Runouden kautta esimerkiksi, no hänen kohdallaan se ei ole vain esimerkiksi, mutta runouden kautta, tässä meidän kautta esimerkiksi, niin kenties saattaa... sieltä mennä sellaiseen liikkeeseen, mitä sinä et oikein tiedä, että mihin kaikkeen alas se lähtee erilaisiin sivupöytiin kulkeutumaan. Tässä suhteessa haluaisin päättää seuraavasti, että kun nyt me ei tiedetä sitä, että onko aaltojärjestys luentoja ensi viikolla vai ei, niin haluaisin kaksi pointtia tähän ajatella, että jos tämä onkin viimeinen luento, Varmaan me tehdään joku podcast, jos tänne ei saa tulla jostakin syystä. Mutta huomioidaan se mahdollisuus, että this could be the last time.
Mä annan sinne kaksi juttua tähän tuoda esiin. Yksi on tämä, että kun Kalevala starttaa liikkeelle näin sanoilla, että mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi. Siis mieleni tekee jotain. Niin on se, mitä mä toivon, että tässä salissa on tapahtunut, että sä huomaat, että sun mieli on tehnyt jotain.
Ja mitä sit on, mieleni minun tekevi, aivan ajattelevi, lähtenyt laulamahan, saanelemahan, sukuvirta suoltamahan, lajivirta laulamahan. Siis jotakin lähtee käyntiin, siis sellaista, mikä myöskin kuljettaa itsessään. Sitten myöhemmin, tässä sanotaan jokunen rivi myöhemmin, näen, että lyökäämme käsi kätehen, tai siis selvästikin ennen koronaa, niin lyökäämme käsi kätehen sormet sormien lomahan, laulaaksemme hyviä, parahia pannaksemme, ja niin päin pois. Siis että se tapahtuu jollakin tavalla toisten kanssa.
niin ajatus siis koskee sitä, mitä me mielellämme teemme. Sitten tämä on pointti yksi. Pointti kaksi on, että on yksi semmoinen video, joka tavallaan on hämmästyttävää videoksi, mistä Pipsa on innostunut. Ja kun mä en haluaisi, että tämä sarja päättyy, ilman että me ollaan nähty tämä, niin mä haluaisin sen näyttää, vaikka tavallaan se joku tämmöinen ehkä kulunut viimeisellä kerralla. Ja tämä on siis semmoinen video, jossa se meidän viime kerran rakkauden suden teema mun kannalta tulee erityisellä tämmöisellä mun mielestä vähän niin kuin irikareimaisella.
karheudella tai välitilan omaisuudella tarkasteluun. Tämä on joulu laulu. Joulu laulu ajateltuna niistä avainsanoista käsin. että tulkoon rakkaus ihmisrintaan, joka siinä on se isku mun mielestä. Ja siis tämä on tämä raskasta joulua porukan huikea esitys, minkä mä tähän...
Myöskin muistutuksena siitä, että kuinka se yksilöllinen tekeminen on kuitenkin yhdessä tekemistä, silloin kun se on jotakin sellaisesta, joka tapahtuu kauneimmillaan. Ja sitten edelleen jotain sellaista, jossa me olemme kurottaneet tuommoinen... ulospäin johonkin suurempaan, johon nähden meillä ei välttämättä ole mitään parasta sanastoa, mutta johonkin sitten voi olla monenlaisia yrityksiä sitä sanastoa kohti kurottautua.
Sen teeman myöskin muistutuksena vähän tällä tavalla muumitöpö jalkaisesti edetään. Katsotaan tämä raskausta joulua tähän meidän tämän kerran päätteeksi. Sitten vielä sen verran toteamuksena, että jos luennot ensi viikolla peruutetaan, niin varmaankin me lähetetään viestiä ja myöskin minun Facebookin ja varmaan Panasin ilmoitukseen.
Me toivomme, että näin ei tapahtu. Mutta jos käy, niin huomioikaa se tällä tavallaan myös kuudenostus Pipsalle. Koska Pipsa löysi tämän, mä olin tosi hämmästynyt, kun eihän hän ole mikään rock'n'roll-daami, toi Pipsa.
Mutta tästä hän tykkää. Kiitoksia hyvät ystävät. Siihen me päätämme ja toivotaan, että nähdään ensi viikolla vielä.
Mutta jos ei, niin nähdään sitten joskus toisten. Kiitoksia. Kiitos paljon. Hei Esa ja kiitos tästä päivän luennosta.
Ihan superihana pysähtyä oman ajattelun äärelle kaiken arjen ja työkiireen keskellä. Erityisesti tänään, kun mä tulin tähän tilaan, niin mua inspiroi nuo sun kirjat. Ja useammalla kerralla mä oon miettinyt sitä, että sulla on ollut näillä luennolla mukana kirjoja.
Niin mä haluaisin kysyä sulta, että millä perusteella sä valitset kirjat aina luennolle? Osa niistä kirjoista, mitä minä tuon tänne mukana, on sellaisia, että minä ajattelen, että voisin käyttää niitä. Jotakin voi olla yksittäisiä sellaisia, että minä ajattelen, että se vain antaa taustaväreilyn ja muistuttaa jostakin teemasta. Kyllä ne enimmäksi ovat sellaisia, että minä oikeasti ajattelen, että ottaisin sen esiin ja näyttäisin sitä ja ehkä lukisin siitä jonkun pätkän. Mutta kun minä muutenkin suhtaudun kirjoihin niin, että...
että ne on vaikuttavia silloinkin, kun niitä ei lueta. Tämä on ehkä sen kokonaisfilosofian paikallinen ilmentymä, että minulla on niitä tuossa kasa mukana. Aivan mieletön mahdollisuus myös itselle pysähtyä näiden kirjojen ääreen. Se minulle ainakin jäi tänään mieleen, että kuinka mielettömiä ajattelun työkaluja ne on myös muutenkin kuin pelkästään lukemalla ne. alusta loppuun.
Onko sulla noista tämän päivän kirjoista jotain erityistä suosikkia? No ei voi sanoa, että olisi joku erityinen suosikki. Jollakin hetkellä voi olla joku erityinen suosikki, mutta se, että kaikki on sellaisia... ja missä on oma sykkeensä.
Mutta esimerkiksi tätä raamattomainen, itse asiassa tätä fyysisestä kappaletta, sen jälkeen kun mä luin sen Joensuun koneessa Johanneksen evan kymmenen osalta, niin olen ottanut sieltä. Mä nyt löysin sen taas uudestaan innostuksella, kun mä sen laot sen kaivoon, niin senkin kymmenen vuosien jälkeen esiin. Että se kirja voi myöskin vaikuttaa silloin, kun se on vain siellä hyllyssä.
Mutta sitten kun se tulee fyysisesti mukaan johonkin tilanteeseen, se tuo siihen oman semmoisen kosketuksensa. Ehdottomasti. Kiitos oikein paljon. Kiitoksia.