Oikein mielekästä iltaa kaikille, ja tervetuloa kakkoskurssin asioiden pariin. Kurssin aiheena on etiikka eli moraalifilosofia. Tässä videossa käsitelläänkin yleisesti filosofista etiikkaa, arvoja, normeja, metaetiikkaa ja kaikkea muuta kivaa. Kaikilla on jotain käsityksiä oikeasta ja väärästä. Esimerkiksi moni on varmaan sitä mieltä, että kaverin autotallin polttaminen on väärin vaikka sen autotalli...
olisikin isompi kuin sun koko talo. Tällöin sitä myös ajattelee, että se on väärin riippumatta siitä, jääkö kiinni vai ei. Näitä tämmöisiä käsityksiä oikeasta ja väärästä kutsutaan moraaliksi.
Moraali liittyy tekojen lisäksi arvoihin, eli siihen, mitä asioita ihminen pitää hyvinä ja arvokkaina, sekä millaiset asiat kuuluvat hyvään elämään. Aksiologia, eli arvoteoria, tutkii arvoihin liittyviä kaikenlaisia kysymyksiä. Arvot jakautuu eri tavoilla ja filosofiassa, jos jossain tykätään käsiteerotteluista. Osa arvoista ei ole tavoittelemisen arvoisia niiden itsensä vuoksi, vaan välineenä tai tapana saavuttaa jotain tärkeämpää.
Esimerkiksi rahaa ei välttämättä tavoitella vain sen takia, että pystyy omistamaan monta kolikkoa itsessään, vaan sitä tavoitellaan enemmänkin sen takia, että sillä voi ostaa sitten jotain oikein nautinnollista, kuten avokaadon. Näitä välineenä toimivia arvoja kutsutaankin välinearvoiksi. Välinearvoilla siis pyritään saavuttamaan jotain itsessään arvokkaita asioita, eli itseisarvoja. Tämmöisiä itseisarvoja voi olla vaikka vain ymmärrys, rauha tai onnellisuus.
Kaikki arvot ei ole ihmisille samanarvoisia. Tätä arvojen tärkeysjärjestystä kuvaa arvohierarkia. Osa arvoista on jopa semmoisia, jotka aiheuttaa yleistä eettistä paheksuntaa.
Tämmöisiä... epäarvoja, kuten itserakkautta ja ahneutta, pidetään siis vältettävinä. Arvoja pitää jollain tavalla ikään kuin suojella, ja se onkin normien tehtävä. Normit ovat sanktioiden eli palkkioiden tai rangaistusten avulla ylläpidettyjä käyttäytymissääntöjä. Normit voivat olla eksplisiittisiä, eli jotain tietoisesti sovittuja menettelytapoja, kuten lainsäädäntö, ja ne voivat myös olla implisiittisiä, eli tiedostamatta syntyneitä.
Esimerkiksi Suomessahan ei puhuta bussissa sille vieraalle vierustoverille. Normit voidaan jakaa vielä tapanormeihin, lakinormeihin ja moraalinormeihin. Tapanormit ovat hyvää käytöstä edustavia normeja, lakinormit ovat erilaisia lakeja ja säädöksiä, ja moraalinormeja puolestaan noudattaa vain oman tunnon vaatimuksen vuoksi.
Monesti normit tulee esille vasta kun niitä rikotaan. Moni normi ja niihin kuuluvat stereotypiat ovatkin aika huonosti perusteltuja ja siksi onkin tärkeää olla normikriittinen. Moraalin piiri. Usseelantilaiselta filosofilta Richard Rutlilta tunnetaan viimeisen ihmisen argumentti. Se on ajatuskoe, jossa kuvitellaan, että sodan jäljiltä on selviytynyt maailmassa ainoastaan yksi ihminen.
Tällä viimeisellä ihmisellä on käytössään pommi, jolla voisi halutessaan tuhota kaiken elollisen maapallolta, sisältäen siis kaikki eläimet ja kasvit. Luonnon täydellinen tuhoaminen ei tulisi vaikuttamaan kuitenkaan yhteenkään ihmiseen, sillä viimeisen ihmisen jälkeen ei ole tulevia sukupolvia. Räjäyttäisikö pommin? Suurin osa ihmisistä ei räjäyttäisi, sillä ainakin intuitiivisesti se tuntuisi väärältä.
Ruutli pyrki tällä argumentilla osoittamaan, että luonto on itsessään arvokas ja... kuuluu moraalin piiriin, eli se pitäisi huomioida moraalisia päätöksiä tehdessä. Etiikassa pyritäänkin perustelemaan, ketkä kuuluvat moraalin piiriin ja ketkä eivät.
Löytyykin muutama filosofi, jotka ovat nostaneet oman itsensä ainoaksi moraalin piiriin kuuluvaksi olioksi. Eettinen egoismi on tällainen suuntaus, jonka mukaan jokaisen pitäisi tavoitella pelkästään omaa etuaan. Eettisen egoismin mukaan siis pitäisi esimerkiksi hyvän tekeväisyyteen lahjoittamisen kohdalla miettiä miten se vaikuttaa itseensä. Psykologinen egoisti puolestaan väittää, että ihminen toimii käytännössä aina egoistisesti. Esimerkiksi ihmiset lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen, koska se tuo heille hyvän mielen.
Egoismin vastakohta on sitten puolestaan altruismi, jonka mukaan ihmisen pitäisi nimenomaan ajatella muiden etua. Monesti ihmiset vetävät keinotekoisia rajoja moraalin piiriin. Esimerkiksi kaikille tuttu Rassismi tarkoittaa sitä, että ajatellaan oman kansanryhmän edustaja olemukseltaan jotenkin erilaisina ja moraalisesti muita arvokkaampina. Seksismi on samanlaista, mutta kansanryhmän sijaan moraalista ylemmyyttä ajatellaan tietystä sukupuolesta. Ihmisoikeusetiikassa lähdetään siitä lähtökohdasta, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita.
Kuitenkin tämän lisäksi eläinten oikeuksien puolustajat saattavat puhua myös spesismistä, eli lajisorvosta. Spesismi on siis vähän samankaltainen kuin rasismi, mutta sen sijaan, että ajatellaan tietty kansanryhmä toisia parempina, ajatellaan tietty laji, ihmislaji, toisia lajeja moraalisesti arvokkaammin. Eikä pelkästään se, että ajatellaan oma laji arvokkaampana.
Mutta sen lisäksi ei välttämättä huomioida lainkaan toisia lajeja moraalisissa valinnoissa. Filosofiassa pyritään siihen, että jos ylläpitää uskomuksia, ne pitäisi olla hyvin perusteltuja. Niinpä siihen eläinten kärsimyksen oikeuttamiseenkin pitäisi olla hyvät perustelut.
Ympäristöetiikassa puolestaan mennään vielä pidemmälle, ja pohditaan sitä, että kuuluuko luonto moraalin piiriin, ja voiko sitäkin kohdella väärin. Olijoita voi siis kohdella oikein tai väärin, mutta... Kaikkia toimintaa ei voida olettaa toisilta.
Kukaan ei varmaan väitä, etteikö koko omaisuutensa lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen olisi hyvä ja jaloteko. Harva myöskään väittää, että kaikkien ihmisten pitäisi tehdä niin. Kyse on moraalisesta sankaruudesta, supererogaatiosta.
Supererogaatiolla tarkoitetaan siis velvollisuudet ja vaatimukset ylittävää moraalista tekoa. Moraaliseen vastuuseen liittyy se, ketä voidaan pitää moraaliagenttina eli moraalisena toimijana. Tarkastellaan moraalista vastuuta vaikkapa kuvitelmassa, missä sä nyt oot polttanut sen sun kaverin autotallin. Jotta sua voidaan pitää moraaliagenttina, sun pitää olla vastuussa siitä autotallin polttamisesta.
Sulla on myös pitänyt olla ainakin jonkinlainen vapaus, eli mahdollisuus toimia toisella tavalla. Sen lisäksi sun pitäisi olla autonominen, eli kykeneväinen ohjaamaan itseäsi ja tekojasi. Näitten lisäksi sun pitäisi olla tietoinen siitä, mitä teet. Pystyt tajumaan, että joo, pistin just kaverin autotallin tuleen ja ei, kaveri välttämättä tykkäsin. Vielä yhtenä tärkeänä asiana voidaan pitää rationalisuutta.
Sulla on jokin syy siihen, mitä menit tekemään, ja jos sulta kysyttäisiin, miksi teit niin, niin osaisit suurin piirtein vastata. Moraaliseen tekoon vaikuttaa myös teon intentio, eli tarkoitus. Keskiaikainen filosofi Tuomas Akvinolainen muotoili kaksoisvaikutuksen periaatteeksi kutsutun moraalisen periaatteen.
Kaksoisvaikutuksen periaatteen mukaan teko on hyväksyttävä, jos sen tarkoitus on hyvä, vaikka sille olisikin ennustettavissa pahoja sivuvaikutuksia. Eli jos sun tarkoituksena oli vaan piristää kaveria autotallin sisäisellä yllätysnuotiohetkellä, ja sitten sitä seurasikin autotallin palaminen, niin Akvinolainen sanoisi, että teko olisi hyväksyttävä. Etiikassa tarkastellaan aktien eli tekojen lisäksi omissioita eli tekemättä jättämisiä.
Kuvitellaan, että näet jonkun ihmisen hukkumassa ja et pelasta sitä vaikka hyvinkin voisit. Niinpä kyseinen ihminen kuolee. Etiikassa pohditaan, mikä on tämmöisen omission ero aktiin, jossa suoraan hukutat toisen.
Lopputulos on sama, ihmisen hukkuminen, mutta ne tuntuvat ainakin intuitiivisesti eriarvoisilta. Vapaan tahdon olemassaolo on myös aika tärkeä kysymys moraalin kannalta. Immanuel Kant kutsui vapauden autonomiaksi ongelmaa siitä, ettei voida olla puhtaalla järjellä varmoja siitä, onko vapaata tahtoa olemassa. Kant esittikin tähän ratkaisun, jota hän kutsui käytännöllisen järjen postulaatioksi.
Koska vain olentoa, jolla on vapaa tahto, voidaan pitää vastuussa teoistaan, meidän on syytä olettaa, että ihmisellä on vapaa tahto. Näin ajatteli siis Kant. Jos ihmistä voidaan tuomita vain tietoisista, vapaista valinnoista, pitäisikö moraalisen onnekuuden olla merkityksetöntä siinä, miten pahana teko nähdään?
Esimerkiksi, jos kaksi kännistä kaverusta lähtevät samaan aikaan ajamaan autoilla, mutta toinen jää kiinni poliisin ratsiaan ja toinen vahingossa ajaa ihmisen päälle, pitäisikö rangaistus olla samanarvoinen? Tietoisesti he ovat nimittäin tehneet täysin samat valinnat, mutta ainakin lain edessä heitä kohdellaan eri tavalla. Filosofinen etiikka muuten jaetaan normatiiviseen etiikkaan, soveltavaan etiikkaan ja metaetiikkaan. Normatiivisessa etiikassa pyritään perustelemaan filosofisesti, miksi jotkut normit pitävät paikkansa, ja näiden pohjalta on perustettu erilaisia moraaliteorioita. Soveltava etiikka puolestaan soveltaa näitä moraaliteorioita käytännön tapauksiin, kuten abortin oikeuttamiseen.
Metaetiikka menee sitten tästä vielä syvemmälle. Sinne etiikan taakse. Metaetiikassa ei oteta kantaa siihen, mikä on oikein ja mikä väärin, vaan tutkitaan syvemmin esimerkiksi moraalin ja hyvyyden luonnetta.
Yksi tunnettu metaeettinen ajatus on se human guillotine, joka väittää, että ei tosiasioista voida suoraan päätellä arvoja. Metaetiikan yksi iso kysymys on myös se, onko moraali suhteellista eli relativistista. Moraali-relativisti väittää, että moraalinen totuus on aina totuutta suhteessa johonkin järjestelmään tai kulttuuriin. Moraali-objektivisti puolestaan väittää, että moraaliset totuudet ovat näkökulmasta riippumattomia. Akateemisessa filosofiassa tuo moraali-objektivismi on aika paljon kannatetumpi.
Eettisen relativismin suurimmat ongelmat lienevät siinä, että moraalisen totuuden puuttuminen johtaa helposti riistiriitaan tai moraaliset erimielisyydet mahdottomaksi. Kuvitellaan, että Mikko sanoo pingviinien hakkaamisen olevan oikein ja Pena sanoo sen olevan väärin. Tästä seuraa joko se, että väitteet ovat keskenään ristiriidassa tai aiheesta ei voida käydä kunnolla keskustelua. Nimittäin ilman objektiivista totuutta he vain ilmaisisivat ikään kuin makuasiansa.
Mikko sanoo ikään kuin pingviinien hakkaaminen jee ja Pena sanoo ikään kuin pingviinien hakkaaminen buu. Jees. Siinä oli kakkoskurssin ekaa videota. Siistiä, että jaksoit kattoon loppuun asti.
Koittakaa please olla hakkaamatta pingviinejä. Se ois moro!