Arkkitehtuurin ja talouden monitahoisuus

Minkälainen näkymä on nyt siellä Zoomissa? Tämä ei-esitystila. Onko nyt semmoinen, missä pelkästään kansilehti? Nyt on esitystilaa pelkästään kansilehti, joo. Joo, hyvä. Eli ensimmäisen luennon aihe on tämmöinen arkkitehtuuri ja talous. Arkkitehtuuritalous. Ja katsotaan vähän, että minkälainen... mikä sisältö on. Eli tässä on ensin tämmöinen johdanto aiheeseen, ja sitten varsinainen tämä pidempi osio on sitten tämmöinen arkkitehtuurin ja talouden suhteesta kertova katsaus, jossa mä esittelen tämmöiset kolme lähestymistapaa, mitä mielestäni arkkitehtien kirjoituksissa viimeisen sadan vuoden aikana on. esiintyneet tästä aiheesta kärkitysturitalouden suhteessa. Ensimmäinen on nimeltään taloudellisen tehokkuuden ihanne, toinen on talouskriittisyys ja kolmas on kohti arkkitehtuuritaloutta. Sen jälkeen kesti vielä toivottavasti vähän aikaa keskustelua. Mutta jos mennään tähän johdantoon. Meillähän arkkitehtuurin ja talouden suhde ei ole millään tavalla uusi asia. Arkkitehtuurin ja talous on ollut tyttöksissä toisiinsa varmaan niin kauan kuin arkkitehtuuria on ollut. Ja taloutta on ymmärretty sellaisena kuin se minäkin aikana on ymmärretty. Eli esimerkiksi jo vitruvius siinä vanhimmassa säilyneessä arkkitehtuurialan. kirjoituksessa 10 kirjaa arkkitehtuurista, niin kirjoittiin ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajallus, kun alkoi, että architecture depends on order, arrangement, urethmy, symmetry, propriety and economy. Eli jo silloin tavallaan ymmärrettiin, että arkkitehtuurilla on selkeä kytkös talouteen. Sitten jos mennään aimaloikkaan eteenpäin ajassa, niin... Ensimmäinen suomalainen arkkitehtuurin alan väitöskirja oli Ulle Gripenbergin väitöskirja vuonna 1938. Sen aiheena oli asuntorakennuksen muoto ja tuotantopustannus. Siinähän tutki sitä, mikä vaikutus rakennuksen korkeudella ja runkosyydytellä on sen tuotantopustannuksen. Ja niitä laulunikuduviin. selkeä kykkys oikeastaan talouteen jo siis vuonna 1938. Ja siinä oikeastaan Krippenberg kirjoitti muun muassa näin, että on selvää, että kaikki asuntorakennustuotannon harjoittajat pyrkivät mahdollisimman hyvään taloudelliseen tulokseen. Ja tämähän tuntuu aika sillä tavalla tutulta tänäkin päivänä. Mutta huomaatte, että vuonna... jo lähes sata vuotta sitten, niin on tätä arkkitehtien keskuudessa pidetty ihan päivänselvänä asiaan. No sitten seuraava väitös itse asiassa oli Päarulo Järlen, joka teki tällaista aiheesta, kun on vapaasti suomentaa, niin kysymyksestä vuokra-asuntojen arvosta. tai niiden arvomäärityksistä. Siinähän esitti tällaisen aika yksinkertaisen kaavan, että miten asuntotuotannon taloudellisuutta voidaan tarkastella. Eli se on yksinkertaisesti tämmöinen murtoluku, missä viivan yläpuolella osoittajana on arvo, ja sitten nimittäjänä on kustannus. Eli jakajana. Tosin sanoin, mitä parempi arvo jollakin asialla on suhteessa kustannuksiin, niin sitä taloudellisempaa se tuotanto on. Ja tämähän on älyttömän yksinkertainen kaava ja oikeastaan älyttömän toimivakin. Tietyllä tavalla. Mutta nimenomaan näin murtolukuna ymmärrän. Nämä kaksi, Grippenbergin ja Jaarlen väitöskirjat, loivat pohjan rakentamistaloiden, eli rakennustaloudeksi kutsuttu oppiala, sen tutkimukselle ja opetukselle Suomessa. Se on arkkitehtien kehittämä. oppialaa itse asiassa alun perin. Nykyisinhan esimerkiksi rakennustaloutta voi opiskella, se on ihan omana oppialanaan vaikkapa Aalto-yliopistossa, ja sitten meilläkin täällä tuotantotalouden puolella on rakennustaloutta ja käsittelevää tutkimusta ainakin ja niin edelleen. Mutta se on tavallaan siirtynyt ehkä sinne insinööripuolelle enemmän. Mutta alunperin siis tosiaan arkkitehtiä on ollut hyvin vahva rooli. No, mutta mitä jos ajatellaan sitä, että mikä ero sitten on rakentamistaloudella ja sitten tämmöisellä esitteellä kuin arkkitehtuuritalous. Niin mä oon tehnyt tämmöisen kaavion siitä aiheesta, että jos ajatellaan sitä, muistetaan se Jarlén kaava. miten sitä taloudellisuutta mitattiin siinä asuntorakentustuotannossa, eli arvo oli osoittajana ja kustannus nimittäjänä murtoluku. Tässä kaaviossa se esiintyy yksittäisen rakennuksen kontekstissa. Tässä jos ajattelette vaikkapa katua tähän väliin, niin tässä on rakennuksia kadun molemmin puolin. Me voimme tarkastella yksittäisen rakennuksen. tehokkuutta ja taloudellisuutta juuri sillä tavalla, että me katsotaan, että paljonko tietyllä kustannuksella saadaan arvoa. Mielestäni rakentamistalouden fokus on ollut jo pitkään siinä, että taloudellista tehokkuutta pyritään kasvattamaan nimenomaan pienentämällä näitä kustannuksia. Tosin sanoen... pienentämällä jakajaa. Sehän parantaa toki taloutellisuutta. Jos me saadaan sama arvo pienemmällä kustannuksella, niin tuo murtolukuhan, sen lopputulos kasvaa. Mutta sitten taas arkkitehtuuritalous ehkä voisi ollakin sitä, että me keskityttäisikin enemmän siihen, että miten tuota arvoa saadaankin kasvotettua, koska se on ihan yhtä tehokas. tapa parantaa taloudellisuutta. Miten samalla kustannuksella saataisiin enemmän arvoa. Ja se mikä sitten ehkä myös arkkitehtuuritaloudessa on mun mielestä huomionarvoista on se, että tämä arkkitehtuuritalous ei rajoitu tähän yksityiseen. yhteisen rakennuksen kontekstia oikeastaan koskaan. Vaan se, että sillä arvolla, mitä me luodaan vaikkapa yhteen rakennukseen, niin sillä on aina tämmöisiä laajempia vaikutuksia. Ja sen takia tämä ympyrä tässä arkkitehtuuritaloudessa on laajempi, se kattaa myös esimerkiksi nämä naapurirakennukset ja vähän vastapäissäkin rakennuksia. Ja se toisin sanoen se arvo... mitä tähän tuotetaan, niin se heijastuu tänne ympäristöön ja vaikuttaa myös niiden arvoon. Ja ihan samalla tavalla tietysti näiden kaikkien muidenkin rakennusten arvo heijastuu ympäristöön. Ja tästä puhutaan vähän lisää vielä sitten näillä kahdella ensimmäisellä luennolla, mutta tämä nyt tämmöisessä johdantovaiheessa tämmöisenä yksinkertaistettuna kaavi. No sitten... Keskeisiä käsitteitä, mitä tähän liittyy, tähän talouteen, niin meillä on suomenkielessä ja englanninkielessä vähän sama juttu. Silloin kun me käytetään sanaa taloudellinen, niin me voidaan tarkoittaa sillä jotakin, mikä on tavallaan talouteen liittyvää, ilman että me tarkoitetaan sitä, että se taloudellinen tarkoittaa myös toisessa ryhtyessä. yhteyksistä, sama kuin taloudellisesti tehokas. Ja näen sen takia... Nyt tässä selvennyksenä, että kun olen tuolta poiminut noita kirjoituksia tosiaan viimeisen sadan vuoden aikana, niin niissä monesti esiintyy tämä sana taloudellinen ja minun on pitänyt vähän muokata niitä sillä tavalla, että olen käyttänyt tätä pidempää muotoa aina. Milloin se mielestäni tarkoittaa nykytyypyypyys, joku asia on talouteen liittyvä tai silloin, milloin puhutaan oikeasti taloudellisesta tehokkuudesta, kyllä sanalla taloudellinen tarvitaan. No niin, sitten jos mennään tähän arkkitehtuurin ja talouden suhteeseen, niin ensimmäinen näkökanta oli tämä taloudellisen tehokkuuden ihan. Jos ajatellaan sitä, tässä on siis viimeisen noin sadan vuoden ajalta näitä kirjoituksia, ja nämä ensimmäiset kirjoitukset, ensimmäisen ajattelutavan kirjoitukset, niin aika paljon itse asiassa sinne tämän ajanjakson alkuun. Eli 1906 esimerkiksi Hans Pölzik kirjoitti tämmöisessä kirjoituksella, Fermentation in Architecture, tuo on varmaan ollut saksaksi alunperin, mutta julkaistiin englanniksi tuon nimisenä, että elämää nykyaikana hallitsevat talouteen liittyvät kysymykset, siten muiden ihmisten ja taiteilijoiden osallistuminen tämänkaltaisten arkkitehtonisten ongelmien ratkaisemiseen yksin. kaupunkisuunnittelua on jatkuvasti kasvamassa. Sitten olette ehkä arkkitehtuurihistoriassa kuulta Adolf Loosista ja tämmöisestä teoksesta kuin Ornamentti ja rikos tai kirjoituksesta Ornamentti ja rikos vuodelta 1908. Siinähän Loos vähän tuomitsi ornamenttien tekemisen, mutta se itse asiassa ei ollut... pelkästään tämmöinen tyylillinen näkökanta ollenkaan, vaan hän piti sitä nimenomaan rikoksena kansantaloutta kohtaan. Eli niiden tekeminen on turhaa taloudellisissa mielessä myös. Ne on alkukantaisia ja tarpeettomia. Sitten Corpusier, tietenkin joka on varmaan sen... modernismin synnyn ehkä tunnetuimpia arkkitehtuuria, arkkitehtejä, nimenomaan sen takia, että hän kirjoitti tämän teoksen kohti uutta arkkitehtuuria, mihin hän ehkä osasi sillä tavalla kiteyttää sitä ajan henkeä laajemminkin. Nämä eivät olleet ehkä pelkästään hänen ajatuksiaan, mutta hän... Osaasi pukea ne sanoihin, että ne jäivät elämään. Eli sata vuotta sitten hän kirjoitti tällä tavalla, että arkkitehtuuri ja insinöörien estetiikkakäsitys ovat toisistaan riippuvaisia ja rinnakkaisia ilmiöitä. Kun insinöörien estetiikka elää täyttä, kun hoistuskauttaan on arkkitehtuuri suustunut taantumaan. Insinööriä ohjaavat talouselämän lait ja laskelmat. Hän johdattaa meidät sopuisointuun universaalien lakien kanssa. Edelleen samassa teoksessa kohti uutta arkkitehtuuria, että meille ovat liiankin tuttuja teollisuusjohtajat, pankinjohtajat ja liikemiehet, jotka sanovat, suoka anteeksi, mutta olen pelkkä liikemies eikä taide kuulu elämänpiirini ollentaan. Olen poroporvarillinen. Protestoimme ja vastaamme heille. Kaikki voimanne ovat suunnattu uusien työvälineiden valmistamiseen. Näin maailma täyttyy kauniista esineistä ja asioista, joita hallitsevat talouselämän laite, joissa matemaattinen tarkkuus ympistyy luovuuteen. Huomatkaa, että olette aikaan juuri kauneita. Ja funktionelismia ajatellaan modernismin syntyä ylipäänsä aika helposti tyylillisenä kysymyksenä. Mutta siihen liittyy todella vahvasti talousajattelu ja tehokkuusajattelu myös. Kaikki tämä uuden rakennusmateriaalin kehittäminen ja muu liittyy myös siihen. Edelleen Corbusier kirjoittaa samassa teoksessa, että kumpa silmämme avautuisivat näkemään, että harmonia on jo olemassa. Sitä ovat talouselämän ohjaaman ja fyysisten tarpeiden säätelevän työn tulossa. Corbusier oli totta kai myös suunnitteleva arkkitehti sillä tavalla, että hän myös kehitteli tämmöisiä konsepteja. Ehkä tunnetunti antaa Domino House. vuodelta 1915, missä siis... tämmöinen täysin sen aikaisesta rakentamisen tavasta poikkeava rakennejärjestelmä esiteltiin. Silloin tehtiin tiilimuurattuja kantavia massiiviseiniä ja tämmöinen pilarilautta-ratkaisuhan oli täysin poikkeava siitä teknisessä mielessä. Ja totta kai hän teki sitten myös rakennuksen, jotka on... edelleen klassikoita, niissä on vaihtelevia tekniikoita ja muuta, mutta se tavallaan tämä ajattelutapa jollain tavalla ehkä yhdistyy totta kai niihin rakennuksiin ja siihen, mutta ehkä näissä kirjoituksissa se tulee kaikista selviimmin sitten loppujen lopuksi esille, että tämä tapa ajatellaan. Korpusjärä ei ollut suinkaan ainoa. Ja tosiaan siinä aikana oli yleisemminkin tämmöinen tulevaisuususko ja nimenomaan semmoinen talouden voimaan uskominen aika voimakasta. Esimerkiksi Theovan Doisbog kirjoitti tämmöisessä kirjoituksessa Plastic Architecture, että uusi arkkitehtuurin taloudellisuus on tehokasta, mikä tarkoittaa, että se käyttää peruskeinoissa niin tehokkaasti ja säästäväisesti kuin mahdollista. tuhlaamatta näitä tai materiaaleja. Ja Hannes Meyer, joka oli muun muassa Bauhaus-arkkitehti-tai arkkitehtuuria-ja taidekoulun johtaja, niin kirjoitti tai tiivisti tämän asian tällä tavalla, että kaikki asiat tässä maailmassa ovat tuotteita kaavasta funktiokertaa taloutta. Mies van der Rohe, joka... On myös saman aikakauden ehkä tunnetuimpia, näkyvimpiä arkkitehtiä. Kirjoitti tämmöisessä industrialized building-teoksessa, että uuden rakennusmateriaalin vaatimus on ensimmäinen edellytys. Tämä laskee huomattavasti rakennuskustannuksia. Tällöin uusi arkkitehtuuri löytää todellisen tehtävän. Ja edelleen samassa kirjoituksessa Mies van der Rohe kirjoittaa tällä tavalla, että olen vakuuttunut. että perinteiset rakennustavat tulevat katoamaan. Jos joku on pahoillaan siitä, ettei tulevaisuuden taloa enää rakenneta käsityöläinen, tulisi pitää mielessä, etteivät autojakaan nykyään rakenneta vaunussa. Eli tämä meni ajattelutapa hyvin tietysti laajasti tästä koko rakentamisen prosessista ja tästä tekemisen tavasta läpi. Ja arkkitehdit nimenomaan halusivat. olla siinä etunenässä totta kai. SIAM oli tällainen arkkitehtien kansainvälinen foorumi, jossa aina arkkitehdit kokoontui, kun ei ollut internetiä eikä mitään tämmöisiä, niin kokoontui johonkin samaan paikkaan yleensä Keski-Eurooppaan. Eurooppalaisia arkkitehtiä ja ehkä amerikkalaisia myös muutamia. Siellä sitten keskusteltiin arkkitehtuurista ja kongressi antoi aina tämmöisiä julkilausumia. Muun muassa vuonna 1928 julkilausuma sisälti tällaisen asian, että tehtävänä on vetää arkkitehtuuri ulos akateemisuuden umpikujasta ja asettaa se oikealla tavalla ekonomiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Edelleen samasta... lausunnon vastaan. Modernin arkkitehtuurin idea sisältää kytkennän arkkitehtuurin ja yleisen talousjärjestelmän ilmiöiden väliin. Eli nähtiin hyvin voimakkaasti tämä arkkitehtuurin ja talouden suhteen. No jos ajatellaan sitä, mitä esimerkiksi Suomessa, no tuossahan mä kerroin jo aluksi niistä väitöskirjoista, mitä silloin 30-luvulta jo Riittönpärä teki, mutta ehkä sitten jos katsotaan esimerkiksi tämä Aala. Alvar Aalto, joka jo silloin tietysti alkoi olla kansainvälisesti tunnettu, varsinkin 30-luvun puolella, niin arkkitehti, niin hän kirjoitti tämmöisen 30-luvun kirjoituksen, että joka tapauksessa voidaan syystä sanoa, että määräyksellä, että sä olet suuren rakennustilavuuden verrattain pienellä tontilla ja rajoittavat rakennustapaa pinnallinen yhteyden. yhtenäisyys hallitsemana estetisenä dokuminaan. on suurin haitallinen vaikutus sellaisessa rakentamisessa, jonka ensisijaisia tekijöitä ovat valo, hygieniä, rationaalinen talous ja sosiaaliset näkökulmat. No, kuten kohta huomaatte, niin Aalto ei ollut ehkä jyrkimpiä näitä taloudellisen tehokkuuden kannattajia alun perinkään. Tässäkin kirjoituksella hän mainitsee kuitenkin esimerkiksi valoinen, hygieniä ja sosiaaliset lähtökohdat. Toki myös tuon rationaalisen talouden. Ihmisasuntoa tutkiessamme emme voi löytää normeja muuta kuin miniminormien muodossa. Silloin ne on haettavaa kärjistettyjen tapausten puitteista, toisin sanoen asunnosta, joka on rakennettu inhimillisen toimeentulominimin rajalla. Toimeentulominimi on myös sikäli sopiva tutkimuksen kohde, että se kätkee itsensä taloudellisuuden käsitteen ja on lisäksi prosentteina laskien tavalla tai toisella useampaan ihmisten elämän osalta. Nyt täytyy tietenkin muistaa myös se, että 30-luvulla yleinen taloustilanne tuli suuri lama. Ja sitten myös se, että ihmiset olivat alkaneet jo siirtyä kaupunkeihin ja tarvittiin esimerkiksi pieniä asuntoja ja niin edelleen. Eli nekin asiat tietysti näissä... kirjoituksissa on läsnä jollain tavalla. Mutta sitten ehkä yksi sellainen arkkitehti, joka oli hyvinkin vahvasti tämän taloudellisen tehokkuuden puolen puolella, niin oli Jussi Lappisettälä. Hän oli hetken aikaa rakennushallituksenkin pääjohtaja, eli silloisen valtion rakennuksen. rakentamisen yksikön päällikkönä. Hän kirjoitti muun muassa tällaisessa julkaisusarjassa, kun miten rakennan. Joudumme vuosittain sijoittamaan rakentamiseen noin 100 miljardia markkaa kansakunnan varoja. Tämä summa on noin puolet valtion koko vuosipuolet. Sitä ei ole lainkaan samantekevää, miten nuo miljardit käytetään. Jussi Lappisepälähän oli ehkä vähän... Ja kiistelty pihahmo siinä mielessä, että hän ajautui jonkunlaiseen ristiriitaan sitten ehkä arkkitehtiliiton ja ehkä ihan henkilöitynä Aallon kanssa ilmeisesti, joka silloin oli sopan puheenjohtaja. Ja Lappeenseppälä kirjoitti muun muassa sitä näin, että onneksi esiintyy tässä selostettuna. tuolla taloudellisuudesta piittamatonta ajattelua vain osassa rakennussuunnittelijakuntaamme. Valitettavaa vain on, että juuri tämä suuntaus on vallannut ne voimat, joilla olisi edellytyksiä paljon positiivisempaan työhön, että toistaiseksi vielä määräävät ammattikunnansa hengen, ja työssä tavoiteltavat ihan. No, mutta sitten ehkä, jos palataan, tuo oli siis 50-luvun puolella. Mutta jos palataan vielä vuoteen 23, 100 vuoden taakse, niin Korpusjärven kohti uutta arkkitehtuuria teos tiivistää aika hyvin tämän, että 20 vuoden sisällä rakentamisessa siirrytään sarjatuotantoon ja asumisen ongelmaan, pureudutaan taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelyn ja tehokkaiden menetelmien avulla. Hän siis ennusti näin vuonna 23. Tämä ei ihan toteutunut, mutta ei tämä myöhästynyt kuin ehkä 10-20 vuotta. Sittenhän rakentamisen tapa 50-luvun, 60-luvun puolella muuttui ihan täysin. Alkoi syntyä tehokasta lähiorakentamista betonielementtitekniikkaa hyödyntäen. Tässä on Ruud Igon lähio, joka oli ensimmäisiä. laajoja kohteita USAssa toteutettu vuonna 1954. Niin kuin näette tästä ilmakuvasta, niin tämä kontrasti tämän ympäristön kanssa on aika huima. Mutta tämä osoittautui sitten sillä tavalla ongelmalliseksi, että tämä projektiaika on läheinen. Päätettiin purkaa sitten jo vuonna 1976. Koska sosiaaliset ongelmat ja muut oli niin suuria jo siinä vaiheessa parinkymmenen vuoden jälkeen, että tämä oli valtava virka. Se ei varmaan joutunut yksi omat enkä mistään rakennusrekkejä tästä, eikä siitä, että minkälaisia talot olivat. Mutta kuvastaa hyvin sitä, että silloin tehtiin valtavan nopeita liikkeitä ja isoja liikkeitä ajattelutavan konkretisoimiseksi. Nimenomaan taloudellisen kehohtuuden nostamiseksi keskeisiksi tavoitteisiin. Ehkä osin sen seurauksena, tuon ilmiön seurauksena, niin alkoi pikkuhiljaa jo aika varhain nousta kriittisempiä ääniä tähän taloudellisen tehokkuuden vastapainokseen. Jos aloitetaan sieltä, niin ehkä ensimmäisen ajan Suomessa kuitenkin ihan selvästi huolestui asiasta, ja ne oli nimenomaan. Alvar Aalto. Jon vuonna siis 31 vuosi vain siitä, missä edelliset lainaukset oli. Hän kirjoitti kirjeessä Suomesta, että suomalainen asuntorakentaminen on suunnittelematonta. Lyhyesti sanottuna asuntorakentaminen on vuokrakasarmin teollisuutta, joko yksityistä tai osuustoiminnallista. Myös osuustoiminnallista rakentamista sen nykyisessä kehnosti organisoidussa muodossa voi pitää keinottelurakentamisen. Rakentaminen rahoitukseltaan suunnittelematonta, sillä sen käyttövoimana on rakennuttajan yksityistaloudellinen etu. Ja arkkitehtonisesti suunnittelematonta, sillä lähtökohta on formaalinen ja myyntilaskelmat määräävät yksiköiden koon ja viimeistä. Tuntuu jotenkin tutulta etenemään tänä päivänä, mutta tämä oli siis huoliolko. vuonna 31. Edelleen vuonna 40 aaltokirjoitteelta kuluneen vuosikymmenen aikana moderni arkkitehtuuri on ollut funktionaalista pääasiassa tekniseltä kannalta painopisteen ollessa etupäässä rakennustoiminnan taloudellisella puolella. Jos olisi keino kehittää arkkitehtuuria askel askeleelta alkamalla taloudellisista ja teknisistä lähtökohdista. ja siirtymällä myöhemmin ilmiöllisen toiminnan muille monimutkaisemmille aloille, niin puhtaasti teknillinen funktionalismi olisi hyväksyttävän. Mutta sellaista mahdollisuutta ei ole. Edelleen vuonna 1946 Aalto kirjoitti rakennustorkeus sosiaalisena kysymyksenä. Kysymys siitä, mihin rajaan asti asuntoja voidaan rytmittää yhteen, muun muassa korkeaksi kerrosteloksi, kuuluu tämän hetken vaikeimpiin. Täydellä syyllä voidaankin sanoa, että ratkaisu on aina ollut eri sivistys-ja yhteiskuntamuotojen sosiaalisen tason vaikeasti määriteltyvä mittapuu. Perusluonteeltaan ei kysymys ole taloudellinen, pikemminkin sosiaaliset ja psykologiset syyt viime kädessä usein melkeinpä taloudellisten vaatimusten vastaisesti määräävät rajalta asuntojen kestävyys. Eli aika selkeästi hän ylistää mieltä, että taloudellinen ajattelu vie oikeastaan... kuin harhaa. Nyt tulee pitkä lainaus akateemikon virka-askelta, jossa puhutaan vuodelta 1955. Melkein jokaisessa muodollisessa tehtävässä on kymmeniä, usein satoja, joskus tuhansia erilaisia ristiriitaisia erämyyhtejä, jotka vasta ihmisen tahdosta pakotetaan toimivaan harmoniaan. Tätä harmoniaa ei voida aikaansaada millään muualla kuin taiteen keinoilla. Yksityistekniilliset ja mekaaniset elementit saavat lopullisen arvonsa vasta tätä tietä. Yhteissointuista tulosta ei voida saavuttaa laskelmien avulla ei statistiikan kokemusten eikä probabiliteettikalkyylien voimalla. Sukeltautuu aina uusia keinoja esille, joilla pyritään saamaan tämä kokonaisuusaikaan laskelma ja laboratorio teitä. Ne häviävät mitättäminen yrityksinä suhteellisen lyhyen ajan kuluttuna. Tähän luokkaan kuuluvat myös ne keinot, joilla yksinomaan taloudellisen laskelmin pyritään ratkaisemaan ihmisen asumismuoto. Taloudellisuus on kaikkein primäärisimpiä tekijöitä kaikessa toiminnoissamme. Myös tässä se on hyvä johtotähti luodessamme ne suuntavyöt, joiden sisällä meidän on liikuttava. Mutta yksipuolinen kalkyli, jossa ihminen muovataan, ei vie kestävään tulokseen. Ajassa laskettuna se vie epätaloutemus. Sinällään vaikka Aalto näki edelleen talouden keskeisenä osana, arkkitehtuuria ja keskeisenä osana sitä, niin hän aika hyvin tässä avasi sen perspektiivin, aikaperspektiivin merkityksen tässä. talouden ja arkkivetuuden suhteen tarkasteltu. Sitten ehkä vielä kriittisempiä ääniä alkoi nousta 60-luvulla varsinkin. Myöhemmin Aulis Blomstedt, joka oli 60-luvun tunnettuja arkkitehtoja, kirjoitti, että miltei rajaton näyttää olevan se itsenäinen mask, jonka ilmauksia voimme kutsua nimeltään. teknillisen ekonomisen vallankumouksen politiikkaa. Lyhytnäköisempää politiikkaa tuskin on ollut olemassa. Tai Kirmo Mikkola, tämmöisessä klassikokirjoituksessa arkkitehtuurikansakunnan kohtaloissa vuodelta 1978 kirjoittaa, että yhteisyvän yleisen idean korustaminen vaihtuu 1960-luvulla rakentajien liikemiesmäiseen sekä arkkitehtien teknokraattiseen ajatteluun. Tämä olisi korjattavissa vain sillä, että poliitikot, talousmiehet ja kaikki arkkitehtuurin käyttäjät oivautaisivat arkkitehtuurin syvän merkityksen ihmisen ja hänen yhteisönsä eksistenssiin. Alettiin korostaa aika paljon kaikkia muita ei-mitattavia asioita, mitä arkkitehtuuriin liittyy. Yksi, joka varsin paljon... kirjoitti itse asiassa tästä asiasta silloin takavuosikymmeninä, niin oli Juhani Pallasmaa. Hän kirjoitti minulle 79 näitä ympäristön laadun hälyttävää katoaminen parin viime vuosikymmenen aikana johtuukin pääosaltaan tekniikan lyhytnäköisen taloudellisen ajattelun ja arkkitehtuurin ymmärtämättömästä samastamisesta. Samassa kirjoituksessa tiivistää aika hyvin tämän ajattelut, vaan tällaisen virkkeeseen, että rakentamisen laatua ei myöskään voida mitata rahassa tai tehokkuuden mitoilla, vaan inhimillisen kokemuksen mitoilla. Pallasmaan kirjoituksethan hän edelleen kirjoittaa ja pitää hienoja luentojakin. Ne on ehkä muuttunut enemmän vielä tällaiseen arkkitehtuurin taideluonnetta korostavaan. suuntaan. Vielä tässä 90 hän on kirjoittanut tällä tavalla, että arkkitehtuurista on tullut vapaiden taiteiden tapaan tuote, imakopakkaus, johon liittyvää sosiaalista karismaa voidaan ostaa ja myydä. Tämä on uhka rakennustaiteille runollisena ja kriittisenä ilmaisuna. Ja edelleen samassa. Hän kirjoituksessa yleisen odotusten, massojen, toiveiden täyttämisen, mukavuuden ja mielityvän tunteiden ja sosiaalisen tilauksen sijasta. Hän peräänkuulutti vierauden ja huolestuneisuuden tunteen herättämisen olennaisuutta, arkkitehtuurin taiteellista autonomisuutta, puhdistautumista ja arkaisoitumista. Toinen, joka myös aika paljon... kirjoitti 80-luvulla. Oli Timo Penttilä, joka on muun muassa Helsingin kaupunginteatterin suunnittelija. Hän joutui jonkinlaiseen paitsioon täällä Suomessa ja päätti muuttaa Viiniin. Hän oli siellä professorina pitkään ja sitten palasi kyllä vanhuudenpäiviä Lappiin. Hän kirjoitti tämmöisessä kirjoitussa demokratian monumentit. Arkkitehdit ovat osaltaan itsesyypäitä julistettua vuosikymmeniä ylimpänä totuutena oppilaus, että kaunas ei maksa mitään. Kysymyksessä on nimittäin juuri funktionalismin peruslaki kansankielellekään samassa teoksessa. Kaunas ei välttämättä ole kallista, mutta ei se myöskään välttämättä ole halpa. Tarkoituksenmukaisuudeksi kutsuttu. voi tietysti joskus olla kaunista, mutta aivan yhtä hyvin se voi olla myös ruva. Eli hän aika selkeästi tyrmäsi näitä modernismin tämmöisiä sääntöjä, missä joku seuraa aina jotakin kutoinen ominaisuus. Edelleen Penttilä kirjoittaa, että on itsepetosta kuvitella, että meidän elämäntavallemme niin välttämättä... Suurista äärimmäisen aineellisen mukavuuden mahdollistuvista rakennuksista voitaisiin tehdä kauniita ilman taloudellisia uhrauksia. Lottovoitto ei ole yhtään harvinaisempi tai sattumanvaraisempi. Rahankirous seuraa elintaso ihmistä kaikkialle. Hänen on maksettava korkea hinta myös kauniin. Sitten tuota, tuon Jorma Mukalahan on kohdannut Timo Penttilän kirjoituksista postuumisti, eli siis Penttilän kuoleman jälkeen tämmöisen aika hienon kirjan, kuin Oikeat ja väärät arkkitehdit, missä on aika paljon tämmöisiä talouteen liittyviä lainauksia. Muun muassa tämmöinen, että Leukorpusier oli modernin kuilu-ja pyramidiarkkitehtuurin pääideologiutta, selvästi kuin John Maynard Keynes oli modernin makrotaloustieteen. Näillä kahdella vaikuttajalla on opillisesti vähän yhteistä. Kapitalisti ei suostu ymmärtämään, että arkkitehtuuri on arvojen järjestyksessä korkealla talouden yläpuolella. Arkkitehti ei suostu ymmärtämään, että rakentamiseen liittyy aina ankaria taloudellisia rajoituksia. Yksi yhtäläisyys kuitenkin löytyy ja se on tärkeä. Molemmat olivat mystikoita ja salauttien tutkijoita. Tämä muuten ei ole meidän kirjata. No se pitäisi korjata joo sinne. Kannattaa tehdä semmoinen... Laitapa mulle vaikka viestiä, niin mä laitan sen sellaisen esitehdotuksen. Tai mitäs hankintaehdotukset. Ne hankkii sen sinne, kun ne vaan tietää. No, mutta tuossa ymmärrät, että tuo oli hyvin vastakkainen ajattelutapa. Ja nämä kaikki kolme suuntausta, tämä taloudellisen tehokkuuden ihanne ja talouskriittisyys. sitten tämä kolmas kohti arkkitehtuuritaloutta, niin ehkä tietyllä tavalla on elänyt pitkään rinnakkaankin. Ne aina välillä vähän erilaisissa muodoissa nousee esille, mutta kyllä joku tämmöinen tietynlainen ajallinen jatkuminen voi olla, että nämä viimeisimmät on ehkä ollut sitten tämmöisiä uusimpia näkökantoja siihen, että kuitenkin tämä tavallaan toi... Se, että kielletään ihan puhtaasti arkkitehtuurin ja talouden yhteys, tai se, että suhtaudutaan hyvin kriittisesti siihen talousajatteluun, niin sekään ei välttämättä ole osoittautunut kauhean hedelmälliseksi keskustelualuskaksi, varsinkaan tällä rakennusalalla. Ja sitten ehkä sen takia onkin nyt... Selvästi mun mielestä viime aikoina varsinkin on alettu nähdä, että arkkitehtuuri ja talouden suhde voi olla myös jollain tavalla positiivinen. Eli esimerkiksi Timberlake on kirjoittanut, että arkkitehtuuri voi olla taidetta. Se voi jossain olosuhteessa nousta kohotetulle tasolle taidemarkkinoille yleisen talouden. Tehtuurilla on parhaassa tapauksessa sellainen taidearvo, jolla on myös taloudellinen arvo. Ja se on nimenomaan sellainen positiivinen sen taloutta, taloudellista tehokkuuttakin parantava arvo. No, jos ajatellaan sitten, miten taloustieteilijät katsovat tätä asiaa, niin taloustieteessähän katsotaan taidetta aika tällä lailla. Ne on tietenkin riippuvat vähän taloustieteilijästä. Mutta ei tämä ole mitenkään harvinainen suinkaan, vaan enemmän sääntö taloustieteilijöiden tavalla ajatella. Heillä on tietenkin tämmöinen ajatustapa, että periaatteessa kaikki arvot kapitalisoituvat, eli muuttuvat rahaksi. Ihmishenki muuttuu rahaksi, kun se osataan oikein mitata, oikein laskea. Ihan samalla logiikalla hintamekanismi voidaan nähdä olevan ainoa tapa määritellä laatua myös taiteessa ja kulttuurissa. Tämähän on aika raju ajatus, että taitteen arvo on se, mitä ollaan valmiita maksimaan. Toisaalta tuo hintamikäytäntö voi olla myös, mikä voi periaatteessa pelastaa. Jos me saadaan laskesortti sellaiset suuret onnellisuudet tai tyypillisyys. No ehkä yksinkertaisemmin vielä niin, että jos ajatellaan, että onnelliset ja liittyvät ihmiset, vaikka eläminen pätee, niin se tuottaa todennäköisesti yhteistyötä paljon ja jotain kautta saadaan kuitenkin klassiseen talouden. Ja sitten jos me pystytään osoittamaan, että se on kylmätulainen arkkitehtuuri, tuottaa meidän näitä käsityksiä. ja sille pystytään antamaan hintoja, niin silloinhan tämä nyt aloittaisi alkaen. Mutta me ei vielä halua sitä siinä kertoa. Joo, mutta erittäin hyvä huomio. Katsotaan, me tullaan tuohon vähän. Keskustellaan lisää tässä. Kirjan Timberlake kirjoittaa edelleen, että arkkitehtuurisuunnittelujen ammattiharjoitteluminen on edenevässä määrin alistuvaa uudelle talouden laille. Arkkitehdit löytävät itse asiassa tilanteesta, jossa laatua ja laajuutta on kasvatettava epäsuhteessa. tässä toteutuviin kustannuksiin ja käytettävään aikaan. Asiakkaat vaativat vähemmästä enemmän. Ja esittäenkin tämmöisen kaavan myös, että laatu kertaa laajuus, niin on aina suurempi, tai tulisi olla aina suurempi kuin kustannus kertaa aika. Toisin sanoen laajuus ja kustannus ja aika on aika kiinteitä, olisi sanoa määrällisiä komponentteja, mutta sitten tämä laatu on tämmöinen. kuten nimikin sanoo, laadullinen komponentti, joka tuossa täytyy aikaansaada tuon yhtälön toteutuminen. Sitten yksi, joka on aika paljon ehkä tämän tyyppistä ajattelutapaa kirjoittanut ja tuonut esille, on tietysti Bjarke Ingels. Hän on tämmöisistä teoksista, Jesse's More, vuotta 2009. määrittelee itsensä pragmaattiseksi utopianistiksi arkkitehtinä ja tyylilajin. Tarkoittaa, että pragmaattisen utopianismin tavoitteena on luoda maksimaalinen efekti minimaalisiin keinoin. Sitten hän esittää myös tämmöisen uuden termin tässä. En tiedä onko tämä uusi, mutta ainakin siinä kirjassahan hän perustelee tämmöisen... ekonomian ja ekologian yhteen liittymän, jota voi kutsua ekolomiaksi. Tämä perustuu aika paljon tähän. Tämä Jesse Smorhan on sarjakuvaa muotoon kirjoitettu kirja. Tässä hän viittaa kanskalaisen ilmastokriittikon, kun Jön Lomborin silloisiin ajatuksiin. Lombor on kyllä... kääntänyt takkisa tässä ilmastokriittisyydessään. Mutta tässä ajatuksena on ollut tavallaan se, että kuluttaminen ei sinällään ole huono asia, jos kulutetaan oikein. Oikea kuluttaminen voi olla myös ilmaston ja maapallon kannalta hyvä asia. Sittenhän olen tehnyt näitä kaikkia... Erilaisia malleja, missä muun muassa hieman ikiliikkujan kytkentäkaavioita muodostavia, mutta muistuttavia systeemejä on kehitelty. Eli tavallaan miten tämä oikea kuluttaminen oikein ymmärrettynä ja kiertotalouden ajatuksia voi tuottaa. toimivan systeemin. Tässä ainakin tällaisissa kaavioissa yleensä on sellainen perushaaste, että nämähän toimii niin kauan kun nämä systeemit on tosiaan suljettuja. Jos me pystytään tekemään tämmöinen systeemi, mikä on suljettuun kiertoon perustuva, niin silloinhan se pyörii. Todella harva systeemi on itse asiassa suljettu, vaan siinä on aina jotakin hukkaa tai ulkopuolista syöttöä. Se on yleisellä tasolla ehkä haaste. Mutta se, mikä ehkä tässä järkken ajatteluta vastaa tämmöisissä kirjoituksissa, on selkeä ero siihen aikaisempaan, esimerkiksi talouskriittiseen. ajattelutapa on se, että taloutta ei nähdä enää sellaisena peikkona taas, vaan se, että se on olennainen osa arkkitehdin ammattia. Eli esimerkiksi niin kuin tässä hän kirjoittaa, että samaan aikaan, kun me istumme kotona odottamassa puhelimeen soimistetaan sitä, että joku julistaa arkkitehtuurikilpailun tulevaisuudesta päättävä, että ne, joilla on valtaa poliitikottaa, ne, joilla on rahaa, developpaa. kritisoivat tästä arkitehtien... ehkä halua pysytellä erossa esimerkiksi politiikasta tai talouselämästä. Ja järkeisyys on ainoa, esimerkiksi Patrik Schumacher, joka on Sahar Hadidin toimiston vetäjänä ollut, niin hän on tehnyt tällaisen vartalan järkelleen, kun te ootte poistossaan arkitektiossa. Tämä mun mielestä pitäisi löytyä e-kirjana ainakin tuolta. meidän kirjastosta, se on kaksiosainen kirja, niin siinä muun muassa kirjoitetaan, että talous on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista ympäristöistä, johon arkkitehtuurin järjestelmän täytyy sopeutua ja reagoida. Ja tosiaan tämä ei ole millään tavalla harvinainen, että nyt yhä enemmän on alettu nähdä, nämä on ihan viimeisen vuosikymmenen aikana, Jemina Wallin diplomatio, mä laitan nämä sinne. Moodlein kanssa, niin on vuodelta 2019 alussa tehty esityksiä arkkitehtuurista ja arvosta. Siinä on muun muassa tavoitteellista arvosta jonkun verran. Sitten Tanskan arkkitehtiliiton Architecture Creates Value, missä on juuri semmoisia, ehkä vähän mitä sä sanoit siitä, että on pyritty löytämään tämmöisiä arvoja, millä tavalla arkkitehtuurissa sitten... syntyy lisäarvoa. Todetun, tämä menee yleensä vain pieleen siinä vaiheessa, kun näitä Zoom-tietoja on. Näkyykö siellä nyt tämä Architecture Creates Value? Mitähän on? Näkyy. Tässä on Buildings, Urban Spaces and Landscapes, Generating Social, Economic and Environmental Values. Tässä on nimenomaan lähdetty siitä, että pyritään numerisoimaan tätä arkkitehtuurin arvoa erilaisiksi numeroiksi. Tässä on esimerkiksi terveys, quality in building means health. 27 vähemmän fyysisiä rajoitteita, 30 vähemmän onnettomuuksia ja niin edelleen. Osin ehkä varmaan tämmöisiä pikkusen kyseenalaiseketta, miten nämä numerot on löydetty, mutta joka tapauksessa tässä on tämmöinen... Ajatus tässä taustalla on nimenomaan se, että pyritään muuttamaan näitä laadullisia tekijöitä numeerisiksi tekijöiksi. Tuottavuuden suhteen muun muassa on tässä ja ilmaston suhteen ja niin edelleen. Täällä on myös talot ihan suoraan talouteen liittyviä. liittyviä numeroita, eikä tässä ole... Paistaa kyllä, että nyt nopeasti saattaakin, kun on ongelma, että puhutaan maanpuolista, mutta aina Euroopassa puhutaan toisista maanpuolista, ei välitä mitään. Niin, se on ihan tutta. Joka tapauksessa tässä oli ehkä katsaus näihin kolmeen näkökantaan. Nyt voitaisiin meillä vielä jonkun aikaa keskustella näistä, mitä nämä herätti ajatuksena. Mä pidän nyt tuon nauhoituksen pois.

Minkälainen näkymä on nyt siellä Zoomissa? Tämä ei-esitystila. Onko nyt semmoinen, missä pelkästään kansilehti? Nyt on esitystilaa pelkästään kansilehti, joo. Joo, hyvä.

Eli ensimmäisen luennon aihe on tämmöinen arkkitehtuuri ja talous. Arkkitehtuuritalous. Ja katsotaan vähän, että minkälainen...

mikä sisältö on. Eli tässä on ensin tämmöinen johdanto aiheeseen, ja sitten varsinainen tämä pidempi osio on sitten tämmöinen arkkitehtuurin ja talouden suhteesta kertova katsaus, jossa mä esittelen tämmöiset kolme lähestymistapaa, mitä mielestäni arkkitehtien kirjoituksissa viimeisen sadan vuoden aikana on. esiintyneet tästä aiheesta kärkitysturitalouden suhteessa.

Ensimmäinen on nimeltään taloudellisen tehokkuuden ihanne, toinen on talouskriittisyys ja kolmas on kohti arkkitehtuuritaloutta. Sen jälkeen kesti vielä toivottavasti vähän aikaa keskustelua. Mutta jos mennään tähän johdantoon. Meillähän arkkitehtuurin ja talouden suhde ei ole millään tavalla uusi asia.

Arkkitehtuurin ja talous on ollut tyttöksissä toisiinsa varmaan niin kauan kuin arkkitehtuuria on ollut. Ja taloutta on ymmärretty sellaisena kuin se minäkin aikana on ymmärretty. Eli esimerkiksi jo vitruvius siinä vanhimmassa säilyneessä arkkitehtuurialan. kirjoituksessa 10 kirjaa arkkitehtuurista, niin kirjoittiin ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajallus, kun alkoi, että architecture depends on order, arrangement, urethmy, symmetry, propriety and economy. Eli jo silloin tavallaan ymmärrettiin, että arkkitehtuurilla on selkeä kytkös talouteen.

Sitten jos mennään aimaloikkaan eteenpäin ajassa, niin... Ensimmäinen suomalainen arkkitehtuurin alan väitöskirja oli Ulle Gripenbergin väitöskirja vuonna 1938. Sen aiheena oli asuntorakennuksen muoto ja tuotantopustannus. Siinähän tutki sitä, mikä vaikutus rakennuksen korkeudella ja runkosyydytellä on sen tuotantopustannuksen. Ja niitä laulunikuduviin. selkeä kykkys oikeastaan talouteen jo siis vuonna 1938. Ja siinä oikeastaan Krippenberg kirjoitti muun muassa näin, että on selvää, että kaikki asuntorakennustuotannon harjoittajat pyrkivät mahdollisimman hyvään taloudelliseen tulokseen.

Ja tämähän tuntuu aika sillä tavalla tutulta tänäkin päivänä. Mutta huomaatte, että vuonna... jo lähes sata vuotta sitten, niin on tätä arkkitehtien keskuudessa pidetty ihan päivänselvänä asiaan.

No sitten seuraava väitös itse asiassa oli Päarulo Järlen, joka teki tällaista aiheesta, kun on vapaasti suomentaa, niin kysymyksestä vuokra-asuntojen arvosta. tai niiden arvomäärityksistä. Siinähän esitti tällaisen aika yksinkertaisen kaavan, että miten asuntotuotannon taloudellisuutta voidaan tarkastella.

Eli se on yksinkertaisesti tämmöinen murtoluku, missä viivan yläpuolella osoittajana on arvo, ja sitten nimittäjänä on kustannus. Eli jakajana. Tosin sanoin, mitä parempi arvo jollakin asialla on suhteessa kustannuksiin, niin sitä taloudellisempaa se tuotanto on. Ja tämähän on älyttömän yksinkertainen kaava ja oikeastaan älyttömän toimivakin. Tietyllä tavalla.

Mutta nimenomaan näin murtolukuna ymmärrän. Nämä kaksi, Grippenbergin ja Jaarlen väitöskirjat, loivat pohjan rakentamistaloiden, eli rakennustaloudeksi kutsuttu oppiala, sen tutkimukselle ja opetukselle Suomessa. Se on arkkitehtien kehittämä. oppialaa itse asiassa alun perin.

Nykyisinhan esimerkiksi rakennustaloutta voi opiskella, se on ihan omana oppialanaan vaikkapa Aalto-yliopistossa, ja sitten meilläkin täällä tuotantotalouden puolella on rakennustaloutta ja käsittelevää tutkimusta ainakin ja niin edelleen. Mutta se on tavallaan siirtynyt ehkä sinne insinööripuolelle enemmän. Mutta alunperin siis tosiaan arkkitehtiä on ollut hyvin vahva rooli. No, mutta mitä jos ajatellaan sitä, että mikä ero sitten on rakentamistaloudella ja sitten tämmöisellä esitteellä kuin arkkitehtuuritalous. Niin mä oon tehnyt tämmöisen kaavion siitä aiheesta, että jos ajatellaan sitä, muistetaan se Jarlén kaava.

miten sitä taloudellisuutta mitattiin siinä asuntorakentustuotannossa, eli arvo oli osoittajana ja kustannus nimittäjänä murtoluku. Tässä kaaviossa se esiintyy yksittäisen rakennuksen kontekstissa. Tässä jos ajattelette vaikkapa katua tähän väliin, niin tässä on rakennuksia kadun molemmin puolin.

Me voimme tarkastella yksittäisen rakennuksen. tehokkuutta ja taloudellisuutta juuri sillä tavalla, että me katsotaan, että paljonko tietyllä kustannuksella saadaan arvoa. Mielestäni rakentamistalouden fokus on ollut jo pitkään siinä, että taloudellista tehokkuutta pyritään kasvattamaan nimenomaan pienentämällä näitä kustannuksia. Tosin sanoen...

pienentämällä jakajaa. Sehän parantaa toki taloutellisuutta. Jos me saadaan sama arvo pienemmällä kustannuksella, niin tuo murtolukuhan, sen lopputulos kasvaa. Mutta sitten taas arkkitehtuuritalous ehkä voisi ollakin sitä, että me keskityttäisikin enemmän siihen, että miten tuota arvoa saadaankin kasvotettua, koska se on ihan yhtä tehokas. tapa parantaa taloudellisuutta.

Miten samalla kustannuksella saataisiin enemmän arvoa. Ja se mikä sitten ehkä myös arkkitehtuuritaloudessa on mun mielestä huomionarvoista on se, että tämä arkkitehtuuritalous ei rajoitu tähän yksityiseen. yhteisen rakennuksen kontekstia oikeastaan koskaan. Vaan se, että sillä arvolla, mitä me luodaan vaikkapa yhteen rakennukseen, niin sillä on aina tämmöisiä laajempia vaikutuksia.

Ja sen takia tämä ympyrä tässä arkkitehtuuritaloudessa on laajempi, se kattaa myös esimerkiksi nämä naapurirakennukset ja vähän vastapäissäkin rakennuksia. Ja se toisin sanoen se arvo... mitä tähän tuotetaan, niin se heijastuu tänne ympäristöön ja vaikuttaa myös niiden arvoon.

Ja ihan samalla tavalla tietysti näiden kaikkien muidenkin rakennusten arvo heijastuu ympäristöön. Ja tästä puhutaan vähän lisää vielä sitten näillä kahdella ensimmäisellä luennolla, mutta tämä nyt tämmöisessä johdantovaiheessa tämmöisenä yksinkertaistettuna kaavi. No sitten...

Keskeisiä käsitteitä, mitä tähän liittyy, tähän talouteen, niin meillä on suomenkielessä ja englanninkielessä vähän sama juttu. Silloin kun me käytetään sanaa taloudellinen, niin me voidaan tarkoittaa sillä jotakin, mikä on tavallaan talouteen liittyvää, ilman että me tarkoitetaan sitä, että se taloudellinen tarkoittaa myös toisessa ryhtyessä. yhteyksistä, sama kuin taloudellisesti tehokas. Ja näen sen takia... Nyt tässä selvennyksenä, että kun olen tuolta poiminut noita kirjoituksia tosiaan viimeisen sadan vuoden aikana, niin niissä monesti esiintyy tämä sana taloudellinen ja minun on pitänyt vähän muokata niitä sillä tavalla, että olen käyttänyt tätä pidempää muotoa aina.

Milloin se mielestäni tarkoittaa nykytyypyypyys, joku asia on talouteen liittyvä tai silloin, milloin puhutaan oikeasti taloudellisesta tehokkuudesta, kyllä sanalla taloudellinen tarvitaan. No niin, sitten jos mennään tähän arkkitehtuurin ja talouden suhteeseen, niin ensimmäinen näkökanta oli tämä taloudellisen tehokkuuden ihan. Jos ajatellaan sitä, tässä on siis viimeisen noin sadan vuoden ajalta näitä kirjoituksia, ja nämä ensimmäiset kirjoitukset, ensimmäisen ajattelutavan kirjoitukset, niin aika paljon itse asiassa sinne tämän ajanjakson alkuun.

Eli 1906 esimerkiksi Hans Pölzik kirjoitti tämmöisessä kirjoituksella, Fermentation in Architecture, tuo on varmaan ollut saksaksi alunperin, mutta julkaistiin englanniksi tuon nimisenä, että elämää nykyaikana hallitsevat talouteen liittyvät kysymykset, siten muiden ihmisten ja taiteilijoiden osallistuminen tämänkaltaisten arkkitehtonisten ongelmien ratkaisemiseen yksin. kaupunkisuunnittelua on jatkuvasti kasvamassa. Sitten olette ehkä arkkitehtuurihistoriassa kuulta Adolf Loosista ja tämmöisestä teoksesta kuin Ornamentti ja rikos tai kirjoituksesta Ornamentti ja rikos vuodelta 1908. Siinähän Loos vähän tuomitsi ornamenttien tekemisen, mutta se itse asiassa ei ollut...

pelkästään tämmöinen tyylillinen näkökanta ollenkaan, vaan hän piti sitä nimenomaan rikoksena kansantaloutta kohtaan. Eli niiden tekeminen on turhaa taloudellisissa mielessä myös. Ne on alkukantaisia ja tarpeettomia. Sitten Corpusier, tietenkin joka on varmaan sen...

modernismin synnyn ehkä tunnetuimpia arkkitehtuuria, arkkitehtejä, nimenomaan sen takia, että hän kirjoitti tämän teoksen kohti uutta arkkitehtuuria, mihin hän ehkä osasi sillä tavalla kiteyttää sitä ajan henkeä laajemminkin. Nämä eivät olleet ehkä pelkästään hänen ajatuksiaan, mutta hän... Osaasi pukea ne sanoihin, että ne jäivät elämään.

Eli sata vuotta sitten hän kirjoitti tällä tavalla, että arkkitehtuuri ja insinöörien estetiikkakäsitys ovat toisistaan riippuvaisia ja rinnakkaisia ilmiöitä. Kun insinöörien estetiikka elää täyttä, kun hoistuskauttaan on arkkitehtuuri suustunut taantumaan. Insinööriä ohjaavat talouselämän lait ja laskelmat. Hän johdattaa meidät sopuisointuun universaalien lakien kanssa.

Edelleen samassa teoksessa kohti uutta arkkitehtuuria, että meille ovat liiankin tuttuja teollisuusjohtajat, pankinjohtajat ja liikemiehet, jotka sanovat, suoka anteeksi, mutta olen pelkkä liikemies eikä taide kuulu elämänpiirini ollentaan. Olen poroporvarillinen. Protestoimme ja vastaamme heille. Kaikki voimanne ovat suunnattu uusien työvälineiden valmistamiseen. Näin maailma täyttyy kauniista esineistä ja asioista, joita hallitsevat talouselämän laite, joissa matemaattinen tarkkuus ympistyy luovuuteen.

Huomatkaa, että olette aikaan juuri kauneita. Ja funktionelismia ajatellaan modernismin syntyä ylipäänsä aika helposti tyylillisenä kysymyksenä. Mutta siihen liittyy todella vahvasti talousajattelu ja tehokkuusajattelu myös. Kaikki tämä uuden rakennusmateriaalin kehittäminen ja muu liittyy myös siihen. Edelleen Corbusier kirjoittaa samassa teoksessa, että kumpa silmämme avautuisivat näkemään, että harmonia on jo olemassa.

Sitä ovat talouselämän ohjaaman ja fyysisten tarpeiden säätelevän työn tulossa. Corbusier oli totta kai myös suunnitteleva arkkitehti sillä tavalla, että hän myös kehitteli tämmöisiä konsepteja. Ehkä tunnetunti antaa Domino House. vuodelta 1915, missä siis...

tämmöinen täysin sen aikaisesta rakentamisen tavasta poikkeava rakennejärjestelmä esiteltiin. Silloin tehtiin tiilimuurattuja kantavia massiiviseiniä ja tämmöinen pilarilautta-ratkaisuhan oli täysin poikkeava siitä teknisessä mielessä. Ja totta kai hän teki sitten myös rakennuksen, jotka on...

edelleen klassikoita, niissä on vaihtelevia tekniikoita ja muuta, mutta se tavallaan tämä ajattelutapa jollain tavalla ehkä yhdistyy totta kai niihin rakennuksiin ja siihen, mutta ehkä näissä kirjoituksissa se tulee kaikista selviimmin sitten loppujen lopuksi esille, että tämä tapa ajatellaan. Korpusjärä ei ollut suinkaan ainoa. Ja tosiaan siinä aikana oli yleisemminkin tämmöinen tulevaisuususko ja nimenomaan semmoinen talouden voimaan uskominen aika voimakasta. Esimerkiksi Theovan Doisbog kirjoitti tämmöisessä kirjoituksessa Plastic Architecture, että uusi arkkitehtuurin taloudellisuus on tehokasta, mikä tarkoittaa, että se käyttää peruskeinoissa niin tehokkaasti ja säästäväisesti kuin mahdollista. tuhlaamatta näitä tai materiaaleja.

Ja Hannes Meyer, joka oli muun muassa Bauhaus-arkkitehti-tai arkkitehtuuria-ja taidekoulun johtaja, niin kirjoitti tai tiivisti tämän asian tällä tavalla, että kaikki asiat tässä maailmassa ovat tuotteita kaavasta funktiokertaa taloutta. Mies van der Rohe, joka... On myös saman aikakauden ehkä tunnetuimpia, näkyvimpiä arkkitehtiä. Kirjoitti tämmöisessä industrialized building-teoksessa, että uuden rakennusmateriaalin vaatimus on ensimmäinen edellytys. Tämä laskee huomattavasti rakennuskustannuksia.

Tällöin uusi arkkitehtuuri löytää todellisen tehtävän. Ja edelleen samassa kirjoituksessa Mies van der Rohe kirjoittaa tällä tavalla, että olen vakuuttunut. että perinteiset rakennustavat tulevat katoamaan.

Jos joku on pahoillaan siitä, ettei tulevaisuuden taloa enää rakenneta käsityöläinen, tulisi pitää mielessä, etteivät autojakaan nykyään rakenneta vaunussa. Eli tämä meni ajattelutapa hyvin tietysti laajasti tästä koko rakentamisen prosessista ja tästä tekemisen tavasta läpi. Ja arkkitehdit nimenomaan halusivat.

olla siinä etunenässä totta kai. SIAM oli tällainen arkkitehtien kansainvälinen foorumi, jossa aina arkkitehdit kokoontui, kun ei ollut internetiä eikä mitään tämmöisiä, niin kokoontui johonkin samaan paikkaan yleensä Keski-Eurooppaan. Eurooppalaisia arkkitehtiä ja ehkä amerikkalaisia myös muutamia. Siellä sitten keskusteltiin arkkitehtuurista ja kongressi antoi aina tämmöisiä julkilausumia.

Muun muassa vuonna 1928 julkilausuma sisälti tällaisen asian, että tehtävänä on vetää arkkitehtuuri ulos akateemisuuden umpikujasta ja asettaa se oikealla tavalla ekonomiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Edelleen samasta... lausunnon vastaan. Modernin arkkitehtuurin idea sisältää kytkennän arkkitehtuurin ja yleisen talousjärjestelmän ilmiöiden väliin. Eli nähtiin hyvin voimakkaasti tämä arkkitehtuurin ja talouden suhteen.

No jos ajatellaan sitä, mitä esimerkiksi Suomessa, no tuossahan mä kerroin jo aluksi niistä väitöskirjoista, mitä silloin 30-luvulta jo Riittönpärä teki, mutta ehkä sitten jos katsotaan esimerkiksi tämä Aala. Alvar Aalto, joka jo silloin tietysti alkoi olla kansainvälisesti tunnettu, varsinkin 30-luvun puolella, niin arkkitehti, niin hän kirjoitti tämmöisen 30-luvun kirjoituksen, että joka tapauksessa voidaan syystä sanoa, että määräyksellä, että sä olet suuren rakennustilavuuden verrattain pienellä tontilla ja rajoittavat rakennustapaa pinnallinen yhteyden. yhtenäisyys hallitsemana estetisenä dokuminaan.

on suurin haitallinen vaikutus sellaisessa rakentamisessa, jonka ensisijaisia tekijöitä ovat valo, hygieniä, rationaalinen talous ja sosiaaliset näkökulmat. No, kuten kohta huomaatte, niin Aalto ei ollut ehkä jyrkimpiä näitä taloudellisen tehokkuuden kannattajia alun perinkään. Tässäkin kirjoituksella hän mainitsee kuitenkin esimerkiksi valoinen, hygieniä ja sosiaaliset lähtökohdat. Toki myös tuon rationaalisen talouden.

Ihmisasuntoa tutkiessamme emme voi löytää normeja muuta kuin miniminormien muodossa. Silloin ne on haettavaa kärjistettyjen tapausten puitteista, toisin sanoen asunnosta, joka on rakennettu inhimillisen toimeentulominimin rajalla. Toimeentulominimi on myös sikäli sopiva tutkimuksen kohde, että se kätkee itsensä taloudellisuuden käsitteen ja on lisäksi prosentteina laskien tavalla tai toisella useampaan ihmisten elämän osalta.

Nyt täytyy tietenkin muistaa myös se, että 30-luvulla yleinen taloustilanne tuli suuri lama. Ja sitten myös se, että ihmiset olivat alkaneet jo siirtyä kaupunkeihin ja tarvittiin esimerkiksi pieniä asuntoja ja niin edelleen. Eli nekin asiat tietysti näissä... kirjoituksissa on läsnä jollain tavalla.

Mutta sitten ehkä yksi sellainen arkkitehti, joka oli hyvinkin vahvasti tämän taloudellisen tehokkuuden puolen puolella, niin oli Jussi Lappisettälä. Hän oli hetken aikaa rakennushallituksenkin pääjohtaja, eli silloisen valtion rakennuksen. rakentamisen yksikön päällikkönä. Hän kirjoitti muun muassa tällaisessa julkaisusarjassa, kun miten rakennan.

Joudumme vuosittain sijoittamaan rakentamiseen noin 100 miljardia markkaa kansakunnan varoja. Tämä summa on noin puolet valtion koko vuosipuolet. Sitä ei ole lainkaan samantekevää, miten nuo miljardit käytetään. Jussi Lappisepälähän oli ehkä vähän... Ja kiistelty pihahmo siinä mielessä, että hän ajautui jonkunlaiseen ristiriitaan sitten ehkä arkkitehtiliiton ja ehkä ihan henkilöitynä Aallon kanssa ilmeisesti, joka silloin oli sopan puheenjohtaja.

Ja Lappeenseppälä kirjoitti muun muassa sitä näin, että onneksi esiintyy tässä selostettuna. tuolla taloudellisuudesta piittamatonta ajattelua vain osassa rakennussuunnittelijakuntaamme. Valitettavaa vain on, että juuri tämä suuntaus on vallannut ne voimat, joilla olisi edellytyksiä paljon positiivisempaan työhön, että toistaiseksi vielä määräävät ammattikunnansa hengen, ja työssä tavoiteltavat ihan. No, mutta sitten ehkä, jos palataan, tuo oli siis 50-luvun puolella. Mutta jos palataan vielä vuoteen 23, 100 vuoden taakse, niin Korpusjärven kohti uutta arkkitehtuuria teos tiivistää aika hyvin tämän, että 20 vuoden sisällä rakentamisessa siirrytään sarjatuotantoon ja asumisen ongelmaan, pureudutaan taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelyn ja tehokkaiden menetelmien avulla.

Hän siis ennusti näin vuonna 23. Tämä ei ihan toteutunut, mutta ei tämä myöhästynyt kuin ehkä 10-20 vuotta. Sittenhän rakentamisen tapa 50-luvun, 60-luvun puolella muuttui ihan täysin. Alkoi syntyä tehokasta lähiorakentamista betonielementtitekniikkaa hyödyntäen. Tässä on Ruud Igon lähio, joka oli ensimmäisiä. laajoja kohteita USAssa toteutettu vuonna 1954. Niin kuin näette tästä ilmakuvasta, niin tämä kontrasti tämän ympäristön kanssa on aika huima.

Mutta tämä osoittautui sitten sillä tavalla ongelmalliseksi, että tämä projektiaika on läheinen. Päätettiin purkaa sitten jo vuonna 1976. Koska sosiaaliset ongelmat ja muut oli niin suuria jo siinä vaiheessa parinkymmenen vuoden jälkeen, että tämä oli valtava virka. Se ei varmaan joutunut yksi omat enkä mistään rakennusrekkejä tästä, eikä siitä, että minkälaisia talot olivat.

Mutta kuvastaa hyvin sitä, että silloin tehtiin valtavan nopeita liikkeitä ja isoja liikkeitä ajattelutavan konkretisoimiseksi. Nimenomaan taloudellisen kehohtuuden nostamiseksi keskeisiksi tavoitteisiin. Ehkä osin sen seurauksena, tuon ilmiön seurauksena, niin alkoi pikkuhiljaa jo aika varhain nousta kriittisempiä ääniä tähän taloudellisen tehokkuuden vastapainokseen.

Jos aloitetaan sieltä, niin ehkä ensimmäisen ajan Suomessa kuitenkin ihan selvästi huolestui asiasta, ja ne oli nimenomaan. Alvar Aalto. Jon vuonna siis 31 vuosi vain siitä, missä edelliset lainaukset oli. Hän kirjoitti kirjeessä Suomesta, että suomalainen asuntorakentaminen on suunnittelematonta.

Lyhyesti sanottuna asuntorakentaminen on vuokrakasarmin teollisuutta, joko yksityistä tai osuustoiminnallista. Myös osuustoiminnallista rakentamista sen nykyisessä kehnosti organisoidussa muodossa voi pitää keinottelurakentamisen. Rakentaminen rahoitukseltaan suunnittelematonta, sillä sen käyttövoimana on rakennuttajan yksityistaloudellinen etu. Ja arkkitehtonisesti suunnittelematonta, sillä lähtökohta on formaalinen ja myyntilaskelmat määräävät yksiköiden koon ja viimeistä. Tuntuu jotenkin tutulta etenemään tänä päivänä, mutta tämä oli siis huoliolko.

vuonna 31. Edelleen vuonna 40 aaltokirjoitteelta kuluneen vuosikymmenen aikana moderni arkkitehtuuri on ollut funktionaalista pääasiassa tekniseltä kannalta painopisteen ollessa etupäässä rakennustoiminnan taloudellisella puolella. Jos olisi keino kehittää arkkitehtuuria askel askeleelta alkamalla taloudellisista ja teknisistä lähtökohdista. ja siirtymällä myöhemmin ilmiöllisen toiminnan muille monimutkaisemmille aloille, niin puhtaasti teknillinen funktionalismi olisi hyväksyttävän.

Mutta sellaista mahdollisuutta ei ole. Edelleen vuonna 1946 Aalto kirjoitti rakennustorkeus sosiaalisena kysymyksenä. Kysymys siitä, mihin rajaan asti asuntoja voidaan rytmittää yhteen, muun muassa korkeaksi kerrosteloksi, kuuluu tämän hetken vaikeimpiin.

Täydellä syyllä voidaankin sanoa, että ratkaisu on aina ollut eri sivistys-ja yhteiskuntamuotojen sosiaalisen tason vaikeasti määriteltyvä mittapuu. Perusluonteeltaan ei kysymys ole taloudellinen, pikemminkin sosiaaliset ja psykologiset syyt viime kädessä usein melkeinpä taloudellisten vaatimusten vastaisesti määräävät rajalta asuntojen kestävyys. Eli aika selkeästi hän ylistää mieltä, että taloudellinen ajattelu vie oikeastaan...

kuin harhaa. Nyt tulee pitkä lainaus akateemikon virka-askelta, jossa puhutaan vuodelta 1955. Melkein jokaisessa muodollisessa tehtävässä on kymmeniä, usein satoja, joskus tuhansia erilaisia ristiriitaisia erämyyhtejä, jotka vasta ihmisen tahdosta pakotetaan toimivaan harmoniaan. Tätä harmoniaa ei voida aikaansaada millään muualla kuin taiteen keinoilla. Yksityistekniilliset ja mekaaniset elementit saavat lopullisen arvonsa vasta tätä tietä.

Yhteissointuista tulosta ei voida saavuttaa laskelmien avulla ei statistiikan kokemusten eikä probabiliteettikalkyylien voimalla. Sukeltautuu aina uusia keinoja esille, joilla pyritään saamaan tämä kokonaisuusaikaan laskelma ja laboratorio teitä. Ne häviävät mitättäminen yrityksinä suhteellisen lyhyen ajan kuluttuna.

Tähän luokkaan kuuluvat myös ne keinot, joilla yksinomaan taloudellisen laskelmin pyritään ratkaisemaan ihmisen asumismuoto. Taloudellisuus on kaikkein primäärisimpiä tekijöitä kaikessa toiminnoissamme. Myös tässä se on hyvä johtotähti luodessamme ne suuntavyöt, joiden sisällä meidän on liikuttava.

Mutta yksipuolinen kalkyli, jossa ihminen muovataan, ei vie kestävään tulokseen. Ajassa laskettuna se vie epätaloutemus. Sinällään vaikka Aalto näki edelleen talouden keskeisenä osana, arkkitehtuuria ja keskeisenä osana sitä, niin hän aika hyvin tässä avasi sen perspektiivin, aikaperspektiivin merkityksen tässä.

talouden ja arkkivetuuden suhteen tarkasteltu. Sitten ehkä vielä kriittisempiä ääniä alkoi nousta 60-luvulla varsinkin. Myöhemmin Aulis Blomstedt, joka oli 60-luvun tunnettuja arkkitehtoja, kirjoitti, että miltei rajaton näyttää olevan se itsenäinen mask, jonka ilmauksia voimme kutsua nimeltään.

teknillisen ekonomisen vallankumouksen politiikkaa. Lyhytnäköisempää politiikkaa tuskin on ollut olemassa. Tai Kirmo Mikkola, tämmöisessä klassikokirjoituksessa arkkitehtuurikansakunnan kohtaloissa vuodelta 1978 kirjoittaa, että yhteisyvän yleisen idean korustaminen vaihtuu 1960-luvulla rakentajien liikemiesmäiseen sekä arkkitehtien teknokraattiseen ajatteluun.

Tämä olisi korjattavissa vain sillä, että poliitikot, talousmiehet ja kaikki arkkitehtuurin käyttäjät oivautaisivat arkkitehtuurin syvän merkityksen ihmisen ja hänen yhteisönsä eksistenssiin. Alettiin korostaa aika paljon kaikkia muita ei-mitattavia asioita, mitä arkkitehtuuriin liittyy. Yksi, joka varsin paljon...

kirjoitti itse asiassa tästä asiasta silloin takavuosikymmeninä, niin oli Juhani Pallasmaa. Hän kirjoitti minulle 79 näitä ympäristön laadun hälyttävää katoaminen parin viime vuosikymmenen aikana johtuukin pääosaltaan tekniikan lyhytnäköisen taloudellisen ajattelun ja arkkitehtuurin ymmärtämättömästä samastamisesta. Samassa kirjoituksessa tiivistää aika hyvin tämän ajattelut, vaan tällaisen virkkeeseen, että rakentamisen laatua ei myöskään voida mitata rahassa tai tehokkuuden mitoilla, vaan inhimillisen kokemuksen mitoilla.

Pallasmaan kirjoituksethan hän edelleen kirjoittaa ja pitää hienoja luentojakin. Ne on ehkä muuttunut enemmän vielä tällaiseen arkkitehtuurin taideluonnetta korostavaan. suuntaan.

Vielä tässä 90 hän on kirjoittanut tällä tavalla, että arkkitehtuurista on tullut vapaiden taiteiden tapaan tuote, imakopakkaus, johon liittyvää sosiaalista karismaa voidaan ostaa ja myydä. Tämä on uhka rakennustaiteille runollisena ja kriittisenä ilmaisuna. Ja edelleen samassa. Hän kirjoituksessa yleisen odotusten, massojen, toiveiden täyttämisen, mukavuuden ja mielityvän tunteiden ja sosiaalisen tilauksen sijasta. Hän peräänkuulutti vierauden ja huolestuneisuuden tunteen herättämisen olennaisuutta, arkkitehtuurin taiteellista autonomisuutta, puhdistautumista ja arkaisoitumista.

Toinen, joka myös aika paljon... kirjoitti 80-luvulla. Oli Timo Penttilä, joka on muun muassa Helsingin kaupunginteatterin suunnittelija. Hän joutui jonkinlaiseen paitsioon täällä Suomessa ja päätti muuttaa Viiniin.

Hän oli siellä professorina pitkään ja sitten palasi kyllä vanhuudenpäiviä Lappiin. Hän kirjoitti tämmöisessä kirjoitussa demokratian monumentit. Arkkitehdit ovat osaltaan itsesyypäitä julistettua vuosikymmeniä ylimpänä totuutena oppilaus, että kaunas ei maksa mitään. Kysymyksessä on nimittäin juuri funktionalismin peruslaki kansankielellekään samassa teoksessa. Kaunas ei välttämättä ole kallista, mutta ei se myöskään välttämättä ole halpa.

Tarkoituksenmukaisuudeksi kutsuttu. voi tietysti joskus olla kaunista, mutta aivan yhtä hyvin se voi olla myös ruva. Eli hän aika selkeästi tyrmäsi näitä modernismin tämmöisiä sääntöjä, missä joku seuraa aina jotakin kutoinen ominaisuus. Edelleen Penttilä kirjoittaa, että on itsepetosta kuvitella, että meidän elämäntavallemme niin välttämättä... Suurista äärimmäisen aineellisen mukavuuden mahdollistuvista rakennuksista voitaisiin tehdä kauniita ilman taloudellisia uhrauksia.

Lottovoitto ei ole yhtään harvinaisempi tai sattumanvaraisempi. Rahankirous seuraa elintaso ihmistä kaikkialle. Hänen on maksettava korkea hinta myös kauniin.

Sitten tuota, tuon Jorma Mukalahan on kohdannut Timo Penttilän kirjoituksista postuumisti, eli siis Penttilän kuoleman jälkeen tämmöisen aika hienon kirjan, kuin Oikeat ja väärät arkkitehdit, missä on aika paljon tämmöisiä talouteen liittyviä lainauksia. Muun muassa tämmöinen, että Leukorpusier oli modernin kuilu-ja pyramidiarkkitehtuurin pääideologiutta, selvästi kuin John Maynard Keynes oli modernin makrotaloustieteen. Näillä kahdella vaikuttajalla on opillisesti vähän yhteistä.

Kapitalisti ei suostu ymmärtämään, että arkkitehtuuri on arvojen järjestyksessä korkealla talouden yläpuolella. Arkkitehti ei suostu ymmärtämään, että rakentamiseen liittyy aina ankaria taloudellisia rajoituksia. Yksi yhtäläisyys kuitenkin löytyy ja se on tärkeä. Molemmat olivat mystikoita ja salauttien tutkijoita.

Tämä muuten ei ole meidän kirjata. No se pitäisi korjata joo sinne. Kannattaa tehdä semmoinen...

Laitapa mulle vaikka viestiä, niin mä laitan sen sellaisen esitehdotuksen. Tai mitäs hankintaehdotukset. Ne hankkii sen sinne, kun ne vaan tietää.

No, mutta tuossa ymmärrät, että tuo oli hyvin vastakkainen ajattelutapa. Ja nämä kaikki kolme suuntausta, tämä taloudellisen tehokkuuden ihanne ja talouskriittisyys. sitten tämä kolmas kohti arkkitehtuuritaloutta, niin ehkä tietyllä tavalla on elänyt pitkään rinnakkaankin. Ne aina välillä vähän erilaisissa muodoissa nousee esille, mutta kyllä joku tämmöinen tietynlainen ajallinen jatkuminen voi olla, että nämä viimeisimmät on ehkä ollut sitten tämmöisiä uusimpia näkökantoja siihen, että kuitenkin tämä tavallaan toi... Se, että kielletään ihan puhtaasti arkkitehtuurin ja talouden yhteys, tai se, että suhtaudutaan hyvin kriittisesti siihen talousajatteluun, niin sekään ei välttämättä ole osoittautunut kauhean hedelmälliseksi keskustelualuskaksi, varsinkaan tällä rakennusalalla.

Ja sitten ehkä sen takia onkin nyt... Selvästi mun mielestä viime aikoina varsinkin on alettu nähdä, että arkkitehtuuri ja talouden suhde voi olla myös jollain tavalla positiivinen. Eli esimerkiksi Timberlake on kirjoittanut, että arkkitehtuuri voi olla taidetta.

Se voi jossain olosuhteessa nousta kohotetulle tasolle taidemarkkinoille yleisen talouden. Tehtuurilla on parhaassa tapauksessa sellainen taidearvo, jolla on myös taloudellinen arvo. Ja se on nimenomaan sellainen positiivinen sen taloutta, taloudellista tehokkuuttakin parantava arvo. No, jos ajatellaan sitten, miten taloustieteilijät katsovat tätä asiaa, niin taloustieteessähän katsotaan taidetta aika tällä lailla. Ne on tietenkin riippuvat vähän taloustieteilijästä.

Mutta ei tämä ole mitenkään harvinainen suinkaan, vaan enemmän sääntö taloustieteilijöiden tavalla ajatella. Heillä on tietenkin tämmöinen ajatustapa, että periaatteessa kaikki arvot kapitalisoituvat, eli muuttuvat rahaksi. Ihmishenki muuttuu rahaksi, kun se osataan oikein mitata, oikein laskea.

Ihan samalla logiikalla hintamekanismi voidaan nähdä olevan ainoa tapa määritellä laatua myös taiteessa ja kulttuurissa. Tämähän on aika raju ajatus, että taitteen arvo on se, mitä ollaan valmiita maksimaan. Toisaalta tuo hintamikäytäntö voi olla myös, mikä voi periaatteessa pelastaa.

Jos me saadaan laskesortti sellaiset suuret onnellisuudet tai tyypillisyys. No ehkä yksinkertaisemmin vielä niin, että jos ajatellaan, että onnelliset ja liittyvät ihmiset, vaikka eläminen pätee, niin se tuottaa todennäköisesti yhteistyötä paljon ja jotain kautta saadaan kuitenkin klassiseen talouden. Ja sitten jos me pystytään osoittamaan, että se on kylmätulainen arkkitehtuuri, tuottaa meidän näitä käsityksiä.

ja sille pystytään antamaan hintoja, niin silloinhan tämä nyt aloittaisi alkaen. Mutta me ei vielä halua sitä siinä kertoa. Joo, mutta erittäin hyvä huomio.

Katsotaan, me tullaan tuohon vähän. Keskustellaan lisää tässä. Kirjan Timberlake kirjoittaa edelleen, että arkkitehtuurisuunnittelujen ammattiharjoitteluminen on edenevässä määrin alistuvaa uudelle talouden laille. Arkkitehdit löytävät itse asiassa tilanteesta, jossa laatua ja laajuutta on kasvatettava epäsuhteessa. tässä toteutuviin kustannuksiin ja käytettävään aikaan.

Asiakkaat vaativat vähemmästä enemmän. Ja esittäenkin tämmöisen kaavan myös, että laatu kertaa laajuus, niin on aina suurempi, tai tulisi olla aina suurempi kuin kustannus kertaa aika. Toisin sanoen laajuus ja kustannus ja aika on aika kiinteitä, olisi sanoa määrällisiä komponentteja, mutta sitten tämä laatu on tämmöinen.

kuten nimikin sanoo, laadullinen komponentti, joka tuossa täytyy aikaansaada tuon yhtälön toteutuminen. Sitten yksi, joka on aika paljon ehkä tämän tyyppistä ajattelutapaa kirjoittanut ja tuonut esille, on tietysti Bjarke Ingels. Hän on tämmöisistä teoksista, Jesse's More, vuotta 2009. määrittelee itsensä pragmaattiseksi utopianistiksi arkkitehtinä ja tyylilajin. Tarkoittaa, että pragmaattisen utopianismin tavoitteena on luoda maksimaalinen efekti minimaalisiin keinoin.

Sitten hän esittää myös tämmöisen uuden termin tässä. En tiedä onko tämä uusi, mutta ainakin siinä kirjassahan hän perustelee tämmöisen... ekonomian ja ekologian yhteen liittymän, jota voi kutsua ekolomiaksi. Tämä perustuu aika paljon tähän.

Tämä Jesse Smorhan on sarjakuvaa muotoon kirjoitettu kirja. Tässä hän viittaa kanskalaisen ilmastokriittikon, kun Jön Lomborin silloisiin ajatuksiin. Lombor on kyllä...

kääntänyt takkisa tässä ilmastokriittisyydessään. Mutta tässä ajatuksena on ollut tavallaan se, että kuluttaminen ei sinällään ole huono asia, jos kulutetaan oikein. Oikea kuluttaminen voi olla myös ilmaston ja maapallon kannalta hyvä asia. Sittenhän olen tehnyt näitä kaikkia...

Erilaisia malleja, missä muun muassa hieman ikiliikkujan kytkentäkaavioita muodostavia, mutta muistuttavia systeemejä on kehitelty. Eli tavallaan miten tämä oikea kuluttaminen oikein ymmärrettynä ja kiertotalouden ajatuksia voi tuottaa. toimivan systeemin.

Tässä ainakin tällaisissa kaavioissa yleensä on sellainen perushaaste, että nämähän toimii niin kauan kun nämä systeemit on tosiaan suljettuja. Jos me pystytään tekemään tämmöinen systeemi, mikä on suljettuun kiertoon perustuva, niin silloinhan se pyörii. Todella harva systeemi on itse asiassa suljettu, vaan siinä on aina jotakin hukkaa tai ulkopuolista syöttöä.

Se on yleisellä tasolla ehkä haaste. Mutta se, mikä ehkä tässä järkken ajatteluta vastaa tämmöisissä kirjoituksissa, on selkeä ero siihen aikaisempaan, esimerkiksi talouskriittiseen. ajattelutapa on se, että taloutta ei nähdä enää sellaisena peikkona taas, vaan se, että se on olennainen osa arkkitehdin ammattia.

Eli esimerkiksi niin kuin tässä hän kirjoittaa, että samaan aikaan, kun me istumme kotona odottamassa puhelimeen soimistetaan sitä, että joku julistaa arkkitehtuurikilpailun tulevaisuudesta päättävä, että ne, joilla on valtaa poliitikottaa, ne, joilla on rahaa, developpaa. kritisoivat tästä arkitehtien... ehkä halua pysytellä erossa esimerkiksi politiikasta tai talouselämästä.

Ja järkeisyys on ainoa, esimerkiksi Patrik Schumacher, joka on Sahar Hadidin toimiston vetäjänä ollut, niin hän on tehnyt tällaisen vartalan järkelleen, kun te ootte poistossaan arkitektiossa. Tämä mun mielestä pitäisi löytyä e-kirjana ainakin tuolta. meidän kirjastosta, se on kaksiosainen kirja, niin siinä muun muassa kirjoitetaan, että talous on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista ympäristöistä, johon arkkitehtuurin järjestelmän täytyy sopeutua ja reagoida.

Ja tosiaan tämä ei ole millään tavalla harvinainen, että nyt yhä enemmän on alettu nähdä, nämä on ihan viimeisen vuosikymmenen aikana, Jemina Wallin diplomatio, mä laitan nämä sinne. Moodlein kanssa, niin on vuodelta 2019 alussa tehty esityksiä arkkitehtuurista ja arvosta. Siinä on muun muassa tavoitteellista arvosta jonkun verran. Sitten Tanskan arkkitehtiliiton Architecture Creates Value, missä on juuri semmoisia, ehkä vähän mitä sä sanoit siitä, että on pyritty löytämään tämmöisiä arvoja, millä tavalla arkkitehtuurissa sitten... syntyy lisäarvoa.

Todetun, tämä menee yleensä vain pieleen siinä vaiheessa, kun näitä Zoom-tietoja on. Näkyykö siellä nyt tämä Architecture Creates Value? Mitähän on? Näkyy. Tässä on Buildings, Urban Spaces and Landscapes, Generating Social, Economic and Environmental Values.

Tässä on nimenomaan lähdetty siitä, että pyritään numerisoimaan tätä arkkitehtuurin arvoa erilaisiksi numeroiksi. Tässä on esimerkiksi terveys, quality in building means health. 27 vähemmän fyysisiä rajoitteita, 30 vähemmän onnettomuuksia ja niin edelleen.

Osin ehkä varmaan tämmöisiä pikkusen kyseenalaiseketta, miten nämä numerot on löydetty, mutta joka tapauksessa tässä on tämmöinen... Ajatus tässä taustalla on nimenomaan se, että pyritään muuttamaan näitä laadullisia tekijöitä numeerisiksi tekijöiksi. Tuottavuuden suhteen muun muassa on tässä ja ilmaston suhteen ja niin edelleen.

Täällä on myös talot ihan suoraan talouteen liittyviä. liittyviä numeroita, eikä tässä ole... Paistaa kyllä, että nyt nopeasti saattaakin, kun on ongelma, että puhutaan maanpuolista, mutta aina Euroopassa puhutaan toisista maanpuolista, ei välitä mitään. Niin, se on ihan tutta. Joka tapauksessa tässä oli ehkä katsaus näihin kolmeen näkökantaan.

Nyt voitaisiin meillä vielä jonkun aikaa keskustella näistä, mitä nämä herätti ajatuksena. Mä pidän nyt tuon nauhoituksen pois.

Transcript for:Arkkitehtuurin ja talouden monitahoisuus

Transcript for:
Arkkitehtuurin ja talouden monitahoisuus